Yhtä äkisti muuttuneena kuin toinenkin ja riemuiten oli tyttö vähällä kapsahtaa tämän kaulaan, ja rouva Sassenay, jota tytön eleet kaukaa kummastuttivat, tuli levottomaksi ja alkoi lähestyä.
— Ah! Aavistinhan, että te ette voinut haluta naimisiin minun kanssani. No hyvä, rientäkää nyt. Juoskaa selittämään asianne Margueritelle. Pyytäkää häntä minunkin puolestani antamaan teille anteeksi. Ja ottakaa nopeasti jälleen paikkanne perheessä ennen oikeudenkäyntiä. Sen jälkeen se on liian myöhäistä. Se on parempi kuin hoidella potilaita kaiken maailman kelvottomilla lääkkeillä.
— Kiitos.
— Menkää heti.
— Mutta kello on puoli kaksitoista.
— Sitten huomenna.
Rouva Sassenayn, joka suuntasi kulkunsa tytärtään kohti, pidätti sikermä, jossa puhuttiin vilkkaasti ja joka yhä suureni.
— Oletteko varma? kysyi herra Vallerois nuorelta upseerilta, jonka univormussa oli esikunnan kainalopunos.
— Täydellisesti. Tieto saapui divisionaan kello kuusi. Kenraali lähti mieskohtaisesti herra Roquevillardin luo.
— Mieskohtaisesti, totesi herra Coulanges, jota tämä virallinen käynti kukistuneen luona hämmästytti ja hämmensi.