— Entäs sinun tyttäresi, onko sinulla tietoja hänestä?
— Se on tullut takaisin, herra François.
— Siinä hän teki hyvin.
— No, ei siinä ole hänen ansiotaan. Se oli pakko. Hän tuli Lyonista ihan sairaana. Eikä tahdo ottaa parantuakseen.
— Mikä hänellä on?
— Lapsivuoteen seurauksia.
— Lapsivuoteen? Onko hän mennyt naimisiin?
— Ei, herra Frangois. Hänellä on vain lapsi. Herttainen ja elävä nupukka, joka jokeltaa koko pitkän päivän. Minä en tahtonut ensin sitä nähdäkään, enkeliä. Te ymmärrätte, häpeän tähden. Mutta kun minä sen näin, niin se kun vain naurahti, niin se käänsi minulta veret. Nyt se on koko minun iloni.
— Onko se tyttö?
— Tyttökö? Sanokaa poika, suuri pyylevä poika.