— Siitä on sinulle paljon vaivaa.
— On varmasti. Mutta kun tulen kotia ja poika on siinä maitopullo suussa, niin on niinkuin joisi teidän viiniänne. Lämmintä antaa ja elämän makua.
— Sinä olet jo vanha töihin.
— Ihan niin. Enhän minä enää muuhun kelpaakaan kuin siihen.
Näin hän omasta kurjuudestaankin löysi lohdutusta, ja onnettomuus antoi hänen loppupäivillensä runsaan harrastuksen. Herra Roquevillard tunsi oman huolensa huojentuvan tästä kertomuksesta ja ihmetteli vaimoparkaa, joka tietämättänsä antoi hänelle esimerkin anteeksiannosta ja uskalluksesta. Vaimo kumartui nostamaan risukimppua olalleen.
— Näkemiin, herra François.
— Minne matka?
— Cogniniin, viemään puitani leipurille.
— Odota.
Herra Roquevillard halusi häntä auttaakseen antaa hänelle viiden frangin rahan, mutta La Fauchois esteli.