— Ja sinä valmistelit Mauricen puolustusta.
— Tälläkö?
— Niin. Nyt jätä minut työskentelemään. Kun hän oli lähtemäisillään, kutsui isän vielä:
— Marguerite, minulla on vielä jotakin sanomista sinulle.
Marguerite palasi nopeasti. Ennen sanoiksi saamistansa katsoi herra Roquevillard tytärtänsä tutkivasti sillä isällisellä katseella, joka antaa ottamisen ja suojelee ahdistamisen asemesta, ja näki kasvojen kalpeuden ohella niiden piirteiden tyyneyden, niiden ilmeen levollisen sulon:
— Minä kohtasin Raymond Bercyn, pikku tyttö, kun palasin. Hän seisoi alhaalla ajoportin edessä liikkumattomana, mutta ilmeisesti liikutettuna ja mietteissään. Hän tervehti minua, astuipa askeleen kohtikin ikäänkuin minua tavoittaakseen, mutta liian myöhään: minä olin jo mennyt ohi.
Marguerite oli aivan tyyni ja vastasi:
— Hän tuli täältä, isä.
— Ah! mitä hän halusi?
— Saada olla vierellänne huomispäivän istunnossa.