— Eräs herra Porterieux Lyonista. Hän ei saanut ketään Chambéryn lakimiehistä.
— Teidänkö vuoksenne?
— Epäilemättä.
— Ja mitä hän uskalsi sanoa?
— Se on ovela mies, pisteliäs, kylmä ja laskeva. Hän alkoi kuvaamalla Mauricea ilkeämielisellä tavalla: hän on muka noita nykyajan nuoria miehiä, joita ei mikään hillike pidätä, piintyneitä yksilöllisiin oikeuksiinsa, kiihkeitä asettamaan oman minänsä etusijalle, valloittamaan onnensa, vaikkapa tallaamalla jalkoihinsa toisten, vastahakoisia alistumaan järjestettyyn yhteiskuntaan, sanalla sanoen noita henkisiä anarkisteja, jotka ovat valmiit siirtymään aatteiden alalta tekoihin. »Kysykää», lisäsi hän, »hänen tovereiltaan, hänen ystäviltään. He eivät voi kieltää, etteikö hän keskusteluissaan alinomaa mustannut ja moittinut olevia oloja, ja ihannoinut erään saksalaisen ajattelijan turmiollista oppia, että korkeampi ihmisrotu, yli-ihminen, rakentaa onnensa pienten, heikkojen, vähäväkisten kukistukseen ja suruun. Eikä Chambéryssä ole kenellekään salaisuus, ettei hän voinut tulla toimeen isänsä kanssa, jonka valtaa hän ei voinut sietää.»
— Sanoiko hän semmoista? kysyi Marguerite kuohuksissaan.
— Sanoi, minä kerron niinkuin asia oli. Minuakin käytti hän todistuskappaleena. Meidän perhettämme toisena: syytetty ei voinut puolustuksekseen vedota huonoon kasvatukseen, paremman tiedon puutteeseen, kelvottomiin esimerkkeihin tai onnettomaan lapsuuteen, joka helposti voi ainiaaksi tärvellä luonteen. Minä siirryn ennaltaharkittuun ja edukkaaseen rouva Frasnen viettelyyn.
— Edukkaaseen?
— Niin, henkisessä nihilismissään vei Maurice haikailematta sekä vaimon että rahat. Näin tehtyään tai luullen tehneensä luottamuksen väärinkäytön henkisesti todennäköiseksi siirtyi herra Porterieux syytökseen ja niihin seikkoihin, joita hän ei empinyt nimittää asiallisiksi todistuksiksi. Rouva Frasne suostuu lähtemään. Puoliso on poissa, päivä on otollinen, hetki erinomainen. Rakastajalla ei ole omia varoja, hän etsii, hänen täytyy etsiä matkarahoja. Hän tietää Belvadenin kauppaa varten varattujen rahojen olevan kassakaapissa, löytää avonaiselta paikalta avausohjeen, annattaa itselleen avaimet, järjestää niin, että voi jäädä yksin toimistoon. Ottaa rahat ja karkaa lemmittynsä kanssa ulkomaille. Hän on, ja yksin hän voi olla syyllinen.
— Entä rouva Frasne?