Näin lujittui perheside keskellä onnettomuutta.
Asianajaja eristäytyi neljännestunniksi käydäkseen vielä läpi puolustuksensa pääkohdat. Margueritelle hermostuneen kiihtymyksen vallassa esitetty kuvaus oli ollut hänelle sen suuttumuksen ja häpeän purkaus, joka aamusta alkaen oli hänessä patoutunut, kun hänen täytyi kuulla poikaansa vastaan tehtyjä häväiseviä syytöksiä. Hänen hermonsa rauhoittuivat, hänen sydämensä tykintä tyyntyi niinkuin meri tuulen tauotessa. Kun oikeuteenlähdön aika tuli, huomasi Marguerite hänen kasvojensa ilmeen levollisemmaksi ja hänen katseessaan saman sisäisen kirkkauden, kuin eilen hänen palatessaan La Vigiestä.
— Näkemiin illalla, isä, sanoi hän. Jumala suojelkoon.
Oven kynnykseltä vastasi herra Roquevillard nopeasti:
— Näkemiin illalla, pikkuruinen… Maurice mukana…
* * * * *
Marguerite oli mennyt huoneeseensa siellä rukoillakseen, kun Jeanne
Sassenay pyysi saada tavata häntä:
— Neiti Marguerite, pyydän.
Ankarampana ja huolekkaampana Raymond Bercyn käynnin jälkeen vastasi palvelijatar päättävästi kieltäen:
— Neiti on väsynyt. Hän ei ota vastaan ketään.