— Puhu tyttöseni. Puhu turvallisesti.
Marguerite loi isäänsä ihailevan katseen:
— Vaikka hän ei ole sellainen mies kuin isä.
— Sinä olet mieletön.
Tyyntyneenä tyttö selitti vielä:
— En tiedä miksi itken. Minun pitäisi olla onnellinen. Mutta enkö ole onnellinen täällä? Nyt muistuu mieleeni lapsuuteni ilot ja päivänpaiste. Ja ajatus, että lähden pois, tuntuu niin surulliselta.
Isä lohdutti häntä vakaasti:
— Älä katsele taaksepäin, Marguerite. Äitisi ja minä, me voimme sen tehdä. Ajattele sinä tulevaisuuttasi vaimona. Antaudu lujana tälle tulevaisuudelle.
Marguerite koetti hymyillä:
— Minun tulevaisuuteni on minun perheeni.