— Minä rakastan sinua kuolemaan saakka.
— Ainoastaanko? Minä paljoa enemmän.
— Se ei ole mahdollista.
— On. Aina rikokseen saakka.
Ja samalla lisäsi hän välinpitämättömästi:
— Tänä iltana minä noudan myötäjäiseni. Maurice muisti isänsä epäilykset.
— Myötäjäisesi?
— Niin. Ne on merkitty minun kontrahtiini. Enkö ole sitä sinulle näyttänyt?
— Sinulla ei ole oikeutta niitä ottaa. Vain tuomion, nojalla ne voidaan sinulle palauttaa.
— Jättäisinkö miehelleni mikä kerta on minun? Ja mistä me eläisimme?