Näin vakaasti kohdeltuna julkisesti tyttö punastui mielihyvästä:
— Saa nähdä.
— Hm. Sinua katselee ilokseen, Katariina. Ja rahaan, jonka hän antoi tytölle, lisäsi hän vakaasti lausutun neuvon:
— Ole viisas, tyttö: Siveys on kauneutta arvokkaampi.
Tyttö lupasi empimättä.
— Kyllä, herra asianajaja.
Toimituksen loputtua isäntä silmäsi väkeänsä ja kysyi:
— Ovatko kaikki tyytyväisiä? Kaksikymmentä hilpeätä ääntä vastasi kiittäen. Mutta muuan lapsi osoitti sormellaan erästä vanhaa vaimoa, joka pysytteli syrjässä häveliään ja tyytymättömän näköisenä:
— Fauchois.
Hänen sanansa hukkui hälinään eikä kukaan kiinnittänyt siihen huomiota, ikäänkuin vaimo ei olisi ansainnut mitään palkkaa.