— Mutta kaikki on toki yhteistä meidän keskemme. Enkö ole sinun vaimosi?
Hän rypisti kulmiansa itsepäisen näköisenä:
— Minä haluan, että sinun myötäjäisiisi ei kajota. Olen pyytänyt erästä ystävääni, joka on sanomalehtimiehenä Pariisissa, kuulustamaan minulle paikkaa sanomalehtialalla. Minähän voisin seurata ulkomaisia lehtiä? Ylioppilaana opettelin englanninkielen, sittemmin tohtorinväitöstäni varten saksan. Nyt puhun jo italiaa. Kun siihen lisäksi saa jonkun juridisen sivutoimen, niin sillä jo elää.
Edith kuunteli kaksimielisesti hymyten ja hyväili kädellään hänen kasvojansa:
— Huomenna puhumme tulevaisuudesta. Huomenna, ei tänään.
— Miksi lykätä päiväksikään? Päinvastoin, määrätkäämme nyt heti lähtöpäivämme.
— Lähtöpäivämmekö?
— Niin, Pariisiin.
Edith ei voinut salata pahastumistaan.
— Aina vain Pariisiin. Sinä puhut siitä minulle lakkaamatta. Sinähän olet ihan sen ajatuksen lumoissa.