— Että kun on onni kuulua kunnon sukuun, täytyy pitää itsestään sitä parempi vaari. Sillä suvulle ja perheelle lasketaan kaikki yhteiseksi, varat ja velat, hyvä käytös ja huono.
— Ei kukaan voi sinua kivellä heittää.
— Heittävät kuitenkin. Ja oikeassa ovat. Onneksi ehti mieheni kuolla ennen.
— Hän olisi sinua puolustanut.
— Tappanut olisi tytön.
— Ja sinä rakastat häntä yhä?
— Hän on minun lapseni.
— Niinpä, Pierrette, älä masennu. Ei mitään ole menetetty ennen kuin kuolemassa. Palaa kartanoon; minä menen vielä puristimoon katsomaan ammeita.
— Kiitoksia, herra François.
Pierrette oli kaiket ajat ollut La Vigiessä apuna pyykinpesussa, viininkorjuussa, jopa välillä keittiössäkin: siitä hänen tapansa puhutella isäntää ristimänimeltä.