Edith aavisti vaistomaisesti, mihin suuntaan hänen tuli vastata, ja hän tarttui valheeseen hanakasti. Todellisuudessa oli kyllä herra Frasnen hänelle myöntämä sadantuhannen frangin lahjoitus hänen omaisuuttaan, mutta miehen hallinnon ja valvonnan alaisena. Avioerojutun varalta ei ollut tehty eri ehtoa. Rouva Frasnella ei ollut näiden rahojen vapaata käyttöoikeutta, eikä hän yksinänsä voinut määrätä niitä maksettaviksi. Mutta mitä nämä saivartelut merkitsivät?
Maurice jatkoi säälimättömästi kuin tutkintotuomari:
— Minne nämä myötäjäiset olivat sijoitetut?
— Universelle-pankkiin. Olenhan sinulle jo sen kertonut. Anna minun olla.
— Olivatko ne sijoitetut sinun nimellesi?
— Olivat.
— Sieltäkö sinä ne nostit ennen lähtöämme?
— Sieltä.
— Ja sinä saatoit nostaa ne vain omalla nimelläsi Chambéryn konttorista?
— Niin.