— Teidän avionne oli siis alunpitäen solmittu pesäeron ehdolla?
— Niin oli.
Monta kertaa oli Maurice tiedustellut tätä seikkaa sen jälkeen kun Edith jonkun aikaa heidän lähtönsä jälkeen oli ilmoittanut muuttaneensa rahaksi personallisen omaisuutensa, jonka hän tosin silloin oli maininnut kotoaan saamakseen perinnöksi. Tästä pankkijutusta, jonka hän silloin oli keksinyt uinuttaakseen Mauricen epäluuloisuutta, piti hän nyt itsepintaisesti kiinni juuri tänään, jolloin hän oli aikonut sen peruuttaa.
Hänen täsmälliset ja nopeat vastauksensa olivat hänen entisten selitystensä kanssa yhtäpitäviä ja ylimalkaan tyydyttäviä. Mahdollistahan oli, että joku Dannemarien perheen neuvonantaja oli ennen kontrahdin allekirjoittamista astunut väliin ja käyttäen hyväkseen herra Frasnen intohimoa aikaansaanut välittömän ja ehdottoman lahjoituksen, jonka määränä oli turvata nuoren tytön tulevaisuus ja varata heti alusta suurempi riippumattomuus ja arvokkaampi asema. Miksikä Maurice olisi epäillyt näitä vakuutteluita? Johan nekin häiritsivät hänen onneansa. Sekin oli jo liikaa, että hän jonkinlaisen tenhoutumisen vallassa oli suostunut arvottomasti tinkimään ja lykkäämään työhön ryhtymistään aina tämän lemmenvuoden loppuun saakka. Mutta hän ei aavistanut, että Edithin omaisuus, jonka hän oli ajatellut ensi tilassa korvata työllänsä, oli peruisin niin myrkytetystä lähteestä. Nyt oli tämä lähde tullut ilmi, masentanut hänen ylpeytensä ja murskannut hänessä viimeisenkin arvonannon itseänsä kohtaan. Joskin nämä varat olivat hänen ystävättärensä omia, niin todellisuudessa ne tulivat kuitenkin mieheltä, jonka kotilieden hän oli hävittänyt. Pieninkin siru, mikä niistä pirahti hänen toimeentuloonsa, oli häpeä, jota hän ei millään ehdolla voinut sietää…
Kauhistuneena laski hän mielessään velkansa suuruutta.
— Sinun rahasi ovat sijoitetut Milanon Internationale-pankkiin.
Tiedätkö paljonko niistä puuttuu?
— Sinähän niitä hoidat.
— Lähes kahdeksantuhatta frangia.
— Emmepä ole paljoa kuluttaneet, vastusteli Edith lempeästi.
Lukuunottaen nekin rahat, jotka Mauricella oli alusta mukanaan, ei tämä summa tosiaankaan ollut suuri matkoilla vietetyn kokonaisen vuoden menoiksi. Mutta Ortassa, jossa olivat asuneet jo kuusi kuukautta, on elämä huokeata, huvit harvinaisia ja halpoja. Lyhyen tuhlausajan jälkeen oli Edith osoittanut olevansa vakava ja vaatimaton, vähiin menoihin tyytyväinen: rakkaus oli hänelle kylliksi.