Ja palatessaan hänen muistiinsa tämä outo kummittelija valitsi välittäjäkseen hänen parhaan ystävänsä. Kuinka Albert Derize oli mahtanut hänet löytää? Minkä äkillisen mielenmuutoksen kautta hän oli oppinut niin myöhään käsittämään tämän omituisen sekoituksen intomieltä ja masennusta? Hänet tunsi siitä intohimosta, jota hän herätti. Eivätkä hänen kullanvälkkyvät silmänsä muinoin vaatineet ehdotonta rakkautta, joka ei saanut pelätä kestettäviä tuskia eikä uhkaavia vaaroja? Ja keskellä huoneen vihreitä koteloita, jotka oli järjestetty säännöllisesti kuin ahdas porvarillinen elämä, Philippe Lagier, kyllästyneenä kohtaloonsa, kadehti sitä säälimätöntä onnea, jonka tämä nainen antoi.
Tämän onnen todistus hänellä oli mukanaan. Koneellisesti hän otti salkustaan ne kaksi kirjettä ja sähkösanoman, jotka hän oli saanut ystävältään avioliiton särkymisen jälkeen. Ne olivat kaksi lyhytsanaista lappusta, ilman mitään valituksia, mutta Albert oli liian ylpeä päästääkseen sellaisia näkyviin. Ensimäisessä hän pyysi Lagierta toimimaan hänen puolustus-asianajajanaan, siinä tapauksessa että vaaditaan avioeroa. Ja toisessa hän pyysi häntä välttämään Anna de Sézeryn nimen mainitsemista oikeudenkäynnin kuluessa ja tarjoutui vastapalveluksi alistumaan täydellisesti kaikkeen, mitä rva Derize lapsien suhteen vaati. Päinvastoin kuin olisi voinut odottaa hän asetti uuden intohimonsa kaikkien perhetunteittensa yläpuolelle, mutta halusi estää nuoren tytön nimeä tulemasta julkisuuteen, sillä hän ei tahtonut heittää varjoa hänen maineeseensa, koska hän ei tahtonut mennä naimisiin hänen kanssaan, vaan aikoi tästä lähtien elää laeista ja yhteiskunnasta riippumatta. Samana aamuna hän, saatuansa tietää vaikeuksista, jotka olivat hänen ehdotuksensa tiellä, oli sähköttänyt saapuvansa iltapikajunalla ja osoitteekseen ilmoittanut äitinsä asunnon, boulevard des Adieux.
Nämä olivat näytelmän kolme henkilöä. Saadakseen käsityksen itse näytelmästä riitti kenties lukea tuo todistuskappale, josta avioero-anomus sisälsi viittauksen. Niinpian kuin hra Tabourin taas ilmestyi, pyysi Philippe, jonka mielikuvitus oli joutunut liikkeelle, sitä häneltä.
— Entä tuo kirje, josta on kysymys?
— En ole vielä saanut sitä. Te saatte tutustua siihen aikanansa.
— Hyvä. Sallikaa minun nyt suorittaa eräs tehtävä, jonka olen saanut.
— Palvelijanne!
— Aiotteko päästää skandaalia leviämään laajemmalle?
— Mitä skandaalia?
— Tähän juttuun on kolmas henkilö sekaantunut.