— Ja tässä, lisäsi Elisabet, kirje, joka oli hänelle osoitettu ja jonka minä oikeudettomasti pidätin. Annattehan sen hänelle takaisin?
Hämmästyneenä kieltäytyi Philippe ottamasta vastaan kirjettä, joka hänelle ojennettiin:
— Se kuuluu teille. Se on teidän aseenne. Te ette voi olla sitä vailla.
— Minä en enää tarvitse sitä …
— Mutta, rouva …
— Minä luovun avioeronpyynnöstä. Albert saa tehdä mielensä mukaan.
Ensi kerran hän tämän keskustelun kuluessa käytti miehensä etunimeä. Se oli hänen mielenliikutuksensa ainoa merkki.
— Niinkö! mutisi Philippe, joka ei ollut tätä uutista odottanut.
Tietääkö Albert sen?
— Kävin juuri ilmoittamassa siitä asianajajalleni. Albertin asianajaja vuorostaan ilmoittaa siitä hänelle.
— Sallitteko että minä siitä ilmoitan.