- Se on valitettavasti luultavaa.
He saapuivat Passerat-huvilan edustalle. Philippe ei olisi halunnut tulla sisään.
— Ettekö voisi ilmoittaa rva tyttärellenne, että haluan häntä tavata?
Kello on neljä; kello kuusi tulen hänen luokseen.
— Ei, ei, käykää sisään: saatte järjestää asianne hänen kanssaan.
Hän hoiti talonisännän tehtäviä, kuin olisi hän kotonaan. Rva Tabourin ei näyttänyt hukanneen aikaa: rva Passerat'n salongissa oli harvoin nähty niin suurta vierastulvaa kesäkuussa, jolloin ihmiset jo alkavat poistua kaupungista helteen takia, jonka vuorten kehä tuntuu sinne keskittävän; siirrytään ympäröiviin linnoihin, varjoisen Uriageen tai kaukaisempiin paikkoihin. Aviomies, jolla oli vain yksi intohimo, arkeologia, ei edes yrittänyt seurassa peittää pelästyneen kirjastorotan ilmettään, jota on häiritty nakertelemasta vanhoja kirjojaan: mutta torstaikutsussa hänellä kuitenkin oli vähän helpompi tulla toimeen, koska hän oli kiitollinen kaikille näille henkilöille siitä, että he tyytyivät lasiin mehua tai teetä ja johonkin leivokseen, kun hän sensijaan iltakutsuissa laski menojen suuruutta — sillä varallisuus ei estänyt häntä olemasta saita — mikä teki hänet toraiseksi. Puhumattakaan siitä että hän olisi ollut talon herra ei hänen mieltään enää kysytty missään asiassa, sillä tekosyyllä että hänen määräyksensä olivat vanhanaikaisia, kun sensijaan hra Molay-Norrois'n taipumusta perintömuotoihin miedonsi nykypäiväisten tarpeiden tarkka taju, ja hän sentähden nautti luottamusta, joka osaltaan oli vaikuttanut yllämainitun akkunatarinan leviämiseen. Ja molemmat olivat erikoisesti joutuneet pyörteeseen senjälkeen kun rva Passerat vihollisten ympäröimänä sai taistella yhtaikaa vuosia vastaan, joita kaikkiaan oli neljäkymmentäviisi ja kuihduttavaa laihuutta vastaan, joka samalla kun se oli edullinen korkeakaulaisissa puvuissa, oli suureksi vahingoksi avokaulaisissa. Hän hoiti itseään lihotakseen, mutta menetti saavutuksensa ruumiillisen levottomuutensa ja sisäisen kiintymyksensä kautta. Hän oli kaunis nainen, tukka ruskea, nenä käyrä, hän oli päättäväinen ja voimakasääninen. Häntä miellytti levittää iloa ympärilleen otettuaan ensin siitä hyvän osan itselleen. Itsevaltiaana ja hyväsydämisenä hän käsitteli elämää suoruudella, joka juuri häneltä itseltään puuttui, ja hänen arkaileva puolisonsa tuli, tahtoi tai ei, temmatuksi mukaan tämän häikäilemättömän menettelyn kautta, joka ratkaisi hänen epäröintinsä.
Molemmat tulokkaat tapasivat täyden salin. Keskipiste oli rva Derize, jota onniteltiin, syleiltiin, mieliteltiin, joka ei tiennyt, ketä hänen tuli kuunnella, hukkumaisillaan näihin rakas ystävä, pikku raukka, mieshirviöt huudahduksiin, jotka hän otti vastaan ilman ihastusta. Ei hänen äitinsä, joka ei mielellään jättänyt häntä yksin koettelemukseensa, eikä hän itse ollut aavistanut asianajajan petosta. He olivat tulleet kutsuun aavistamatta mitään.
— Seuramaailma panee aina syyn poissaolevaan niskoille, oli rva
Molay-Norrois vakuuttanut tyttärelleen. Säilytä asemasi mukainen
arvokkuus. Mutta pidä lujasti kiini siitä, että oikeus on puolellasi.
Vaikutusvaltainen rva Passerat on meille hyväntahtoinen.
Rva Molay-Norrois, miellyttävä, suora luonne ja niin ehdottoman uskollinen, että se saattoi tuottaa vaivaa ja tuntua sokeudelta, ei koskaan ollut harjaantunut tarkkanäköisyyteen. Hän oli varsin hyvin säilynyt viidestäkymmenestä ikävuodestaan huolimatta, asultaan varsin hieno huolimatta liiaksi puuteroiduista kasvoistaan, ja hänen esiintymisessään ilmeni samalla kertaa, mikä ei ole harvinaista, paljon ulkonaista toimeliaisuutta ja vähän persoonallisuutta, Hän saattoi huomaamattaan lukea uudelleen kirjan, jonka hän oli lukenut muutamia viikkoja aikaisemmin. Ylenmäärin herkässä vastaanottavaisuudessaan hän oli alttiina kaikille vaikutuksille, asioiden arvoasteet menivät häneltä sekaisin, ja täten hänestä vieraskäynti saattoi näyttää yhtä tähdelliseltä kuin joku lastensa tulevaisuutta koskeva päätös. Tällä hetkellä Elisabetin oikeusjuttu, jota hän yllytti taisteluun, kokonaan vallitsi hänen mieltään, mikä seikka ilmaisi hänen liikuttavaa luottamustaan omaan kohtaloonsa.
Vähän ymmällä näin suuresta menestyksestä hän kuitenkin saattoi todeta tyttärensä triumfin, ja koska hänellä oli hyvin suuri kunnioitus yleistä mielipidettä kohtaan, oli hän mielissään siitä että hän oli tietämättään aikaansaanut tämän pienen kansanäänestyksen seuramaailmassa. Oli vielä olemassa oikeus, joka puolusti viattomia ja häpeäpilkulla merkitsi syylliset. Sankarittareksi muuttunut rva Derize punasteli kuin nuori tyttö. Mutta naiset tottuvat nopeasti juhlatapoihin: näin kenties oli tapana menetellä avioero-tapauksissa, kuten tunkeudutaan sakaristoon vihkimyksen jälkeen, kuten murheellisin ilmein puristetaan omaisten kättä hautajaisten jälkeen. Hän mukautui niinhyvin kuin taisi tähän odottamattomaan juhlamenoon, ja hänen pidättyväisyytensä herätti hyväksymistä. Rakas lapsi ei valittanut, ei syyttänyt ketään. Hänen kauneutensa puhui hänen puolestaan. Hän oli vähän suurehko ja hänen pieni lihavuutensa pyöristi hänen olkapäidensä, hänen rintansa, hänen lanteidensa viivan; hänen pukunsa ja hattunsa olivat tummaa sinipunaista, jonka sävyä yksityisissä keskusteluissa kehuttiin erinomaisen maukkaaksi: hänen vaatimattoman hieno asunsa oli naisen, joka jotakuta omaista surematta tunsi huolen, murheen, kohtalon kovuuden. Hänen pieni päänsä, hänen silkkiset hiuksensa, lapsen hiukset, luonnostaan kiharat, mutta kammattuina liian kireälle, väriltään tuota vaalean tukan sävyä, joka on suloinen kuin hyväily, mustat silmät, joiden tummuutta tukan vastakkainen väri miedonsi, kaunismuotoinen, vaikka vähän ohut ja terävä nenä, englannittarien ihonväri, piirteet puhtaat ja ikäänkuin äsken pestyt, kasvoilla terveyden ja toimettoman kunniallisuuden ilme, tällaisena hän ei ilmaissut juuri muuta kuin hämmästynyttä ja tyytyväistä nuoruutta, tyytyväistä itseensä ja hämmästynyttä elämän odottamattomasta mutkallisuudesta, — elämän jonka hän epäilemättä oli aikonut suorittaa rauhallisesti, kuten yhtämittaisen matkan hyvissä ajoneuvoissa. Kahdenkymmenenseitsemän vuotiaana hän näytti kahdenkymmenen ikäiseltä, ja uraansa vasta alkavalta. Todellakin täytyi rva Passerat'lla olla suuri luontainen hyvyys tai ratkaiseva vaikutusvalta voidessaan ponnistuksetta suosia tätä lasta, joka omisti niin kadehdittavia iän ja ulkomuodon etuja.
Huomatessaan Philippe Lagier'n armottoman monokkelin rva Molay-Norrois ja rva Derize kokivat samaa vaivautuneen kainouden tunnetta ja sen vaikutuksesta lempeästi irroittautuivat lukuisien ja liian innokkaiden ystävättäriensä kehästä. Philippe koetti päästä kahdenkesken nuoren naisen kanssa, mutta onnistui vasta monen tempun jälkeen juuri kun tämä oli pois lähdössä.