— Niin. Mitä sinä itket, äiti.
— En minä itke.
Hän puristi intohimoisesti tytärtään rintaansa vastaan ja peitti suudelmilla nämä kasvot, joita Albert oli suudellut. Voimakas hellyyden tunne pani hänet kuiskaamaan lapsen korvaan:
— Rakastatko minua?
— Oi, rakas äiti?
— Entä isääsi?
— Isää myös, mutta ei niin paljon kuin sinua.
— Miksi niin?
— Hän ei koskaan ole luonamme. Tiedätkö, hän on surullisen näköinen.
— Todella, onko hän surullisen näköinen? Oletko varma siitä?