— Mitä hän vastasi, kysyi ahdistuneena Elisabet.
— Hän vastasi, vähän epäröityään: »Lupaan sen teille. Mutta Elisabetilla on siihen oikeus.» Elisabet, minä luulen, että hän paalaa luoksenne. Ettekö auttaisi häntä?
Nuori nainen kääntyi pois, hänen kasvoilleen tuli pelästynyt ilme, joka niiltä harvoin puuttui:
— Mitä tahdotte minun tekevän, äiti? En minä voi kiistellä häntä tuolta naiselta. En osaisi.
— Ei, mutta luvatkaa minulle te puolestanne, että jos hän eräänä päivänä tulee, niin te otatte hänet vastaan, sallitte hänen tulla, huolimatta menneestä.
— Ei hän tule.
— Entä jos minä lähtisin häntä hakemaan? Elisabet toisti toivottomasti;
— Ei hän tule.
— Entä jos …
— Äiti, mikä teidän on?