— Jos minä tulisin sairaaksi? Silloin hänen täytyisi tulla ja nähdä teitä.
Rva Derize oli niin kalpea ja kuihtunut, että tämä olettamus tuntui todellisuudelta. Nähden hänen pahoinvointinsa lisääntyvän tuli Elisabet levottomaksi, taivutti hänet vuoteeseen ja hoiti häntä. Illalla kun vanha rouva makasi kuumeessa, hän pani kätensä seuralaisensa kumartuneen pään päälle.
— Sanoin hänelle kyllä …
— Mitä, äiti?
— Että te olitte minun tyttäreni.
VI
ROUVA DERIZE
Kahdeksantoista kuukauden kuluttua Elisabet nyt odotti puolisoaan. Se surullinen tapaus, joka heidät yhdisti, oli saanut alkunsa sinä iltana, jolloin Albertin äiti liian kiireesti oli kiivennyt Saint-Martiniin. Ahdistuksessa vietetyn yön jälkeen nuori rouva vaaraa aavistaen ja vaistomaisesti tehden kaikkein viisaimman ratkaisun oli sähköittänyt vanhemmilleen ja lääkärilleen Grenobleen. Hän pyysi pikaista apua ja ymmärtäen, että täytyi viivyttelemättä, niinkauan kuin se vielä oli mahdollista, jättää tämä kylä joka oli niin etäällä kaikista apulähteistä, hän vaati lähetettäväksi kaikkein mukavimmat kulkuneuvot. Hra Molay-Norrois — ja hänen rouvansa ei siinä yhtään pannut vastaan — ilmoitti heti rva Passerat'lle, kuinka hyödyllinen tässä tapauksessa hänen automobiilinsa olisi, ja järjestämiskyvyllään ja nopealla toimeenpanolla, josta hän niin usein oli antanut näytteitä seurajuhlissaan, tämä lainasi neljäkymmentä hevosvoimaansa, jonka hän muutti sairasvaunuksi, sijoitti sinne viran puolesta lääkärin, vara-apteekin, ja lähetti kaiken Uriagen vuoristoon.
— Ensi kertaa matkustan tällaisessa koneessa, mutisi sairas hymyillen, kun hänet kannettiin vaunuun valmistetulle vuoteelle.
Iltapäivällä hänet sijoitettiin kotiinsa boulevard des Adieux'lle, ja hänen miniänsä ryhtyi häntä hoitamaan. Seuraavana päivänä Blanche Vernier vuorostaan saapui kaupunkiin, lapsien kanssa, joita hän tarjoutui hoitamaan. Lääkäri arveli, että oli kysymys verentungoksesta keuhkoihin, joka viidenteen päivään mennessä ei käynyt pahemmaksi. Grenobleen tultuaan Elisabet oli pyytänyt Philippe Lagier'ta sähköittämään Albertille Pariisiin. Kun mitään vastausta ei kuulunut hän lähetti uusia sähkösanomia, jotka hänelle palautettiin huomautuksella: Poissaoleva. Sairas ei kysyttäessä voinut antaa mitään täsmällisiä tietoja. Hänen poikansa oli jättäessään hänet puhunut pikaisesta matkasta Piemontiin ja paluusta Pariisiin Simplonin kautta.