— Tulen, sanoi Philippe. Mutta mitä olet päättänyt?
— En mitään.
— Te siis jäätte ilman virallista avioeroa.
— Kyllä. Olen luvannut äidilleni, etten koskaan vastoin Elisabetin tahtoa eroa, ja Anna halveksii meidän lakejamme.
Talonpojan historian viimeinen nidos oli ilmestynyt edellisessä kuussa, ja johtaen huomion teokseen kokonaisuudessaan se sanomalehdistössä aiheutti lukuisia tutkielmia, jopa kiihkeitä väittelyltäkin. Eduskunnassa se oli aiheuttanut lakiehdotuksen perheomaisuuden koskemattomuudesta. Eräs vanha valtiomies, jonka liika pitkällinen vanhuus oli työntänyt unhoon, kuoli ja jätti tyhjän paikan Akademiaan, jonka johdosta sanomalehdet, tämän äänekkään menestyksen yllyttäminä ja asianomaista tiedustelematta, olivat panneet ehdolle Albert Derizen. Philippen kysymyksiin tämä rajoittui vastaamaan:
— Minun nykyisissä olosuhteissani se on mahdotonta. Ja mitä minua kunnia liikuttaa!
Hän jätti ystävälleen omistuksella varustetun kappaleen kirjaansa annettavaksi Marie-Louiselle. Lapsen välityksellä hän tarkoitti Elisabetia. Potilas todellakin antautui sitä lukemaan. Sen sävy oli hänestä kirpeämpi, katkerampi, se toi esiin arvovaltansa peittelemättä, melkein röyhkeästi. Johtopäätökset isänperinnön, perheen, jälkisäädös-vapauden merkityksestä, kotikonnun suhteesta perintötapaan, olivat yhtä kiinteät kuin ensi nidoksissa, omaten kenties vähemmän vakuuttavaa voimaa, mutta ne oli esitetty jännitetymmällä tarmolla ja paikoitellen ärtyneellä sävyllä, joka pukeutui ylpeään ja kuvitteluista vapaaseen kaunopuheisuuteen.
Elisabetin terveys pääsi voitolle tästä murroksesta, joka oli johtunut liiallisesta henkisestä rasituksesta, mutta häntä vaivasivat jatkuvasti hermohäiriöt, hän pysyi vähäverisenä ja kaikille turmiollisille vaikutuksille alttiina. Hänen lääkärinsä, joka tunsi hänet lapsuudestaan saakka, ja psykologina tutki hänen tapaustaan, ei näyttänyt tyytyväiseltä:
— Tämä epävarmuuden tila tuo mukanaan epäsäännöllisyyttä kaikkiin elämäntoimintoihin. Ratkaistu tilanne, lopullinen avioero olisi parempi. Iskun kestettyään hän palaisi säännölliseen elämäntapaansa. Hän on niin nuori.
Mutta Elisabet ei tahtonut kuulla puhuttavan mistään. Hän riutuisi turhaan niin kauan kuin hänellä voimia riittäisi. Saatuaan aiheen käydä häntä katsomassa Philippe huomasi Talonpojan historian sohvapöydällä.