Virkamies selitti tarkemmin:
— Pykälä 298, joka siinä tapauksessa että ero johtui aviorikoksesta, kielsi syyllisen aviovaimon naimasta rikostoveriaan, on äskettäin kumottu.
— Hän tiesi sen, vakuutti eräs naisista varmana.
Silmiään räpäyttämättä Philippe Lagier lisäsi:
— Tietysti. Nykyään kysytään lakimiehen neuvoa, ennenkuin ruvetaan rakastamaan.
Hra Prémeraux, jonka mielen kolme tai neljäkymmentä oikeuden palvelukseen käytettyä vuotta oli rauhoittanut, kadehti tätä nenäkkäisyyttä. Naiset, jotka huonosti ymmärsivät ironiaa, eivät kiinnittäneet mitään huomiota tähän lauseeseen, vaan keskustelu luisui luonnostaan Albert Derizeen. Voitaisiinko häntä arvostella ystävänsä läsnäollessa? Mitä vielä! Hra Lagier oli juuri hiljaisella äänellä puhutellut kaunista rva Derizeä: olihan se jo puolinainen petos? Vainuttiin, aavistettiin, toivottiin hänellä olevan salaista taipumusta rouvaa kohtaan, samalla ennustuskyvyllä, joka on muutamilla rouvilla, kun he pöytäsijoja valitsemalla osaavat yllättää sympatioja, herättää tunteita, ja tämän menettelyn kautta onnistuvat tekemään vastaanottonsa huvittavammiksi. Ennenkuin ryhdyttiin käsittelemään miestä, ylistettiin rouvaa. Hänen älykkäisyyttään kiitettiin vielä enemmän kuin hänen kauneuttaan, hänen alistuneisuuttaan enemmän kuin hänen nuoruuttaan.
Lopuksi luiskahti rva de Vimelle takaa-ajon etunenään:
— Kuinka hän varustettuna näin monella oivallisella ominaisuudella, jotka me kaikki tunnustamme, on saattanut naida miehen, joka on niin vaatimatonta sukuperää?
— Aivan niin, yhtyi rva Bonnard-Basson, joka polveutui menestyksen suosimista talokauppiaista.
Kuitenkin myönnettiin, että syytetyllä oli lieventäviä asianhaaroja puolellaan.