— Hän oli tunnettu, palkittu, melkein kuuluisa. Mutta eräs vanha rouva ratkaisi:
— Kirjailijalla ei voi olla muuta kuuluisuutta kuin Akademia.
Olisi kuitenkin voitu käyttää hänen ikäänsä selitysperusteena, mutta se aihe oli jo liiaksi kulunut.
— Ei ole mitään ikävämpää kuin tällaiset säätyeroavaisuudet, lausui taas rikkiviisas rva de Vimelle. Mutta on ihan luonnollista, että alhaissäätyinen ja seikkailijatar yhtyvät ja vetävät toinen toistaan puoleensa.
Ja ollakseen vielä jyrkempi kuin tämänvuotinen ystävänsä rva Bonnard-Basson, joka luonnostaan orjailevana haki tilaisuutta tätä mielistelläkseen, rohkeni kaksinkertaisen nimensä perusteella lausua:
— Sanottakoon mitä tahansa, vain vanhat suvut osaavat olla aiheuttamatta häväistysjuttuja.
Hän unohti, että Sézeryn suku oli esittänyt huomattavaa osaa Dauphiné'n historiassa, ja varsinkin uskonsodissa, joihin he olivat ottaneet osaa Lesdiguières'n kanssa. Mutta logiikka ei ole seurakeskustelujen vahva puoli.
Philippe Lagier'n oli vaikea sietää näitä hyökkäyksiä. Vaikeneminen oli samaa kuin hyväksyminen, mutta miten vastata kaikille yht'aikaa? Hän ymmärsi hyvin, että näiden naisten pääperuste oli Albert Derizen syntyperä. Ja tämä peruste tuntui hänestä mitä omituisimmalta, kun hän tunsi hänen äitinsä, rva Derizen menneisyyden, mikä oli itse järjestys, uutteruus, kunniallisuus, ja sen korkean siveellisen tason, minkä aavisti ympärillään heti, kun astui hänen kotiinsa, jos vain pystyi tajuamaan henkistä ja siveellistä hienoutta.
— Oletteko lukeneet toisen nidoksen Talonpojan historiaa? kysyi hän astuakseen näyttämölle. Häneen voisi sovittaa rva de Staëlin sana maamiehestämme Mounierstä, joka hänen mielestään oli intohimo yhtyneenä järkeen.
— Intohimo todellakin, toisti hienosti eräs naisista.