Hän saattoi Philippen takaisin asiaan. Tämä katseli häntä, hänen ruusuisia kasvojaan, tarkkapiirteisiä ja rauhallisia, hänen liian hyvin siveltyjä hiuksiaan, hänen kauniita tyyniä silmiään ja tuota pientä ahdasta otsaa, joka oli suljettu kuin kielletty ovi. Ja tästä hetkestä alkaen, tuon ratkaisevan äänensävyn ja muistojensa ärsyttämänä hän ajoi ystävänsä asiaa käyttämättä tavallisia aseitaan, ivaa, terävyyttä, johdonmukaisuutta, vaan purevasti, mielikarvaudella, melkein suuresti kammoomallansa kaunopuheisuudella.
— Mennessään teidän kanssanne naimisiin, Albert lahjoitti teille nimen, joka oli miltei kuuluisa, — se on tullut siksi senjälkeen — sekä hänen työnsä että hänen lahjakkaisuutensa kautta, joka on samanarvoinen kuin omaisuus. Nuorelle runsaslahjaiselle naiselle merkitsee jotakin päästä näin väljään elämään, näin vaihtelevaan ja alati uudistuvaan, päästä tutustumaan aikamme ensi maisiin neroihin, nykyajan kaikkien suurten virtausten keskelle. On jonkun arvoista se että kaikkialla missä kulkeekin on uteliaisuuden ja myötätunnon esineenä, ettei tarvitse muuta kuin avata silmänsä ja korvansa saadakseen hengenravintoa, se minkä saamme tutustumalla suuriin henkiin, että täten saa ottaa osaa aikamme koko yleiseen elämään. Näyttää tuskin voivan olla kadehdittavampaa kohtaloa. Olen varma siitä, että monet ystävättäristänne viettävät uinuvaa elämää keskinkertaisuudessa.
— He saavat pitää puolisonsa kokonaan.
Olihan se naisen luonnollinen vastaus. Yleinen elämä, nykyajan suuret virtaukset, mitä ne ovat muuta kuin merkityksettömiä ja onnen rinnalla vähän naurettavia sanoja. Elisabet ei ollut mennyt naimisiin auttaakseen puolisoaan saamaan vaikutusvaltaa, esittämään jotain osaa, vaan yksinkertaisesti ollakseen onnellinen. Mitä tahtoi tämä asianajaja liioitteluineen? Tämäpä vaan jatkoi:
— Puoliso, jonka vaimo kokonaan omistaa, on vähäpätöinen mies, hyvä rouva. Naisen elämä voi saada täyden sisällön rakkaudesta. Mutta me miehet tarvitsemme muita päämääriä. Eikä ole toista innostuttavampaa kuin se mikä Albertilla on.
— Totta on, että hänellä on kaunis elämän ura.
Saadakseen häneltä jonkun selityksen Philippe Lagier uskalsi sanoa:
— Hän oli enemmän näkyvissä, alttiimpana lähestymisille kuin muut.
Kenties onnenne tarvitsi suurempaa valvontaa.
Rva Derize torjui kuivasti tämän tunkeilevan hyökkäyksen:
— En suvaitse poliisia perheessäni.