Loukkaantuneena tästä varmuudesta rva Derize uhmasi:
— Todellakin? Sanokaa ne.
Lagier palasi taas ivalliseen sävyynsä:
— Joskus kenties sanon ne teille.
Asianajaja oli ensimäinen, joka ei kohdellut häntä uhrina, joka ei surkutellut häntä kuin pientä rohkeata marttyyriä, ja vaikka hän tunsi ettei tämä vastustus ollut vihamielistä, hän kuitenkin pahastui siitä. Lopettaakseen lyhyeen hän selitti:
— Kaikki on meidän välillämme lopussa. Minä en …
Hän pysähtyi, epäröiden tehdä huulille tullutta tunnustusta. Mitä lisäisi hän? Saadakseen sen tietää Philippe toisti vihjaisevalla äänellä.
— Te ette …?
— Minä en rakasta häntä enää.
— Silloin ette ole häntä rakastanutkaan.