— Joskus kyllä saatte aikaa siihen.
— Miksi tahdotte minua lukemaan nämä vihot?
Hän ei enää torjunut niitä yhtä jyrkästi: eihän niiden lukeminen velvoittanut häntä mihinkään.
— Te näette niistä ne moitteet, jotka minä loppulausunnossani esitän teitä vastaan.
Hän hämmästyi ja punastui, mikä aivan teki hänet nuoren tytön näköiseksi, joka alkaa uransa seuraelämässä.
— Luulin, ettei Albert puolustautuisi.
Tämä ilmeinen hämmennys yllytti Philippe Lagier'ta vähän armottomasti vastaamaan:
— Hän puolustautuu niin tarmokkaasti, että hän vaati avio- eikä pesä-eroa.
— Niinkö! mutisi Elisabet, ja hänen poskilleen syöksynyt veri vetäytyi niistä nopeasti takaisin.
Philippe katui heti, että oli kiduttanut häntä. Oliko Albertin päätös, jolla oli puutteellista oikeudellista tukea, niin lopullinen, että hänen oli lupa käyttää sitä uhkana? Ja olihan hän itse päättänyt, alistuessaan näyttelemään kaksinaista osaa, luopua häntä oikeudessa avustamasta!