— Hän on, miten sanottekaan? hyvin lumoava nuori nainen. Te tunnette hänet ennen minua. Hän on uskollinen ja äärimäisyyksiin menevä. Kun hänet tutustutettiin minuun, tahtoi hän lähteä Indiaan, antautuakseen sairasten ja lasten hoitoon. Vieläkin hän silloin tällöin pyytää päästä lähtemään. Suurella vaivalla saan hänet pidätetyksi. Hän ei ole luotu tavallista elämää varten. Lord Howard, tiedättekö? ette; no niin, arvossapidetty miljoonanomistaja lord Howard on pyytänyt häntä vaimokseen. Nti de Sézery olisi tullut merkitseväksi henkilöksi Englannissa. Hän hylkäsi tarjouksen. Lord Howard on iäkäs. Hra Portal on varaton ja maineeton, mutta nuori ja rakastettava. Hän on jumaloinut nti de Sézery'ä jo kauan. Tämä kuuntelee nuoren miehen kosintaa, mutta ei tee päätöstään.

— Hän kuuntelee …

— Niin, meillä kuunnellaan kauan nuoria miehiä, ennenkuin päätetään. Teidän luonanne sensijaan täytyy heti myöntää tai kieltää, kun ei vielä tunne omaa mieltään.

Näiden tunnustusten tekemästä epämiellyttävästä vaikutuksesta saatoin huomata, että nti de Sézery, jolle kenties en ollut omistanut yhtään ajatusta yhdeksän vuoden kuluessa, ei ollut tarvinnut kuin kaksi päivää lakatakseen olemasta minulle yhdentekevä. Olin tyytyväinen tavatessamme toisen parin saliin tullessa, mutta olin olevinani erikoisen huvitettu miss Pearsonin puhelusta.

Tämä ratsasnäyte — ratsuväen, tykistöpatterien ja lopuksi meriväen tykistön kilpailu — kuvasi minulle englantilaista imperialismia. Olympiaan mahtuu kymmenentuhatta katsojaa. Se oli kukkurallaan yleisöä. Eläköönhuutoja kohotettiin voittajille. Meriväki varsinkin herätti innostusta. Suunnaton ylpeys paisutti ja kiihoitti tämän joukon mieltä, kun toinen toisensa jälkeen marssivat ohi sotilassoittokunnat, kuninkaallinen kaarti punaisissa puvuissaan, kummallisissa karvapäähineissään, skotlantilaiset lievetakeissaan ja sääret paljaina. Säkkipillit herättivät mielessäni eloon surumielisiä maisemia ja tarinoita, mutta terävä-ääniset huilut puistattivat hermojani kuin Rudyard Kiplingin kertomukset. Ne vallitsivat rumpujen pärinää, vaikka palikat putosivat ylhäältä koko käsivarren korkeudelta kireille nahoille kuin tahtoisivat ne särkeä nämä.

Tudorien aikaisten turnajaisten näyte saattoi meidät lähtemään pois ja me menimme juomaan teetä nti de Sézeryn luo. Kutsuin naisia pistäytymään Pariisissa. He lupasivat suopeasti epätodennäköisen käyntinsä, ja tämä oli hyvästimme. Hra Portal saattoi minua, ja tarjoutui näyttämään minulle yöllistä Piccadillyä, mutta minulla oli kiire päästä yksikseni, saadakseni itsekseni selvitellä tämän päivän tulokset.

6 päivänä toukok. — Merellä katselin Doveriin päin, niinkauan kuin saatoin nähdä sen rantaharjut ja linnakkeet.

Toukokuu. — Saatan paremmin sietää kotiani. En odota mitään, mutta ajatukseni ovat löytäneet suunnan.

12 päivänä kesäk. — Kellään naisella ei ole hänen samalla kertaa notkeata ja velttoa käyntiään, ei hänen kultakipunaisia soikeita silmiään, eikä hänen äänensä epäröiviä muuntelulta. Kävellessäni Pariisissa en voi sekoittaa häntä kehenkään toiseen kulkijaan. Tänä iltana menin Luxembourgin puiston läpi; noudattaessani pengermää, joka on Medicien suihkulähteen yläpuolella, hämmästyin tuntiessani hänet, ja vieläpä hämmästyksessäni annoin hänen mennä ohi, kunnes hän pysähtyi, punastui ja ojensi minulle kätensä:

— Minua ilahduttaa nähdä teitä.