Te täällä neiti? Te pistäytte meilläkin kenties? Barakatu on aivan tässä lähellä.
Huomasin että hän oli puettu mustiin.
Liian suorasukaisena jättääkseen minut epätietoisuuteen päämäärästään, hän selitti:
— Ei, menen kotiin.
— Kotiin?
— Niin, sanoi hän hymyillen, Cassini katu tähtitornin vieressä. Vanhanaikaisella tädilläni de Liévillellä on siellä pieni huoneusto. Hän on minulle jättänyt vuokraoikeutensa, ehdolla että luovun opetustoimestani. Vanha naisparka, hän saattoi vaivoin sietää minun lankeemustani, kuten hän sitä nimitti. Hän on ainoa sukulainen, joka perheen vararikossa on minulle osoittanut jotain myötätuntoa. Hän tarjoutui ottamaan minut luokseen, mutta minä pidin riippumattomuudesta enemmän.
— Te olette nyt rikas.
— Oh! kahdeksan tai kymmenen tuhatta frangia korkoja. Jos suostun ehtoihin.
— Kuinka ette suostuisi?
— Minun täytyy jättää Lontoo, alkaa uutta elämää. Se on vähän myöhään.
Minun iälläni.