— Minulla ei ole uskontoa. Katolisuushan muuten ei salli avioeroa missään tapauksessa. On muita syitä.
Selvitin hänelle syyni: yhteiskunnallinen etu ja perheen perustava merkitys. Niitä vastaan hän luonnollisesti esiintoi yksilön oikeudet.
— Tulee ennen kaikkea olla rehellinen. Perhe ei voi pysyä koossa ilman rehellisyyttä.
Jo Dauphinéssa hän taittoi peitsensä näitä muuttumattomuusperiaatteita vastaan, joita ei nykyään voi puolustaa olematta rohkea. Elämä on vahvistanut häntä tässä uhmamielisyydessä.
— Tunteemme voivat muuttua, sanoin hänelle. Tosiseikat, jotka ovat niistä johtuneet eivät muutu. Nämä tosiseikat ovat voineet aikaansaada vastuunalaisuutta, synnyttää velvoituksia.
— Ne eivät saa aiheuttaa vapauden menetystä.
— Mutta vapaita ihmisiä ei ole olemassa.
— Silloin ei ole totuutta myöskään?
Minä puolustin tuota niin pilkattua viheliäistä valhetta, joka tekee ihmisten olon rauhalliseksi yhteiskunnassa, koska kaikki eivät siedä kuulla totuutta. Hetkisen hän inhosi minua. En voinut sitä sietää, vaan luovuin tästä pilkallisesta sävystä, joka liian helposti sallii meidän kevytmielisyydellä käsitellä vakavia asioita.
— Me emme ole vapaita muuta kuin sisäelämässämme. Avioliiton päätarkoitus ei ole aviopuolisoiden onni.