— Kuinka paljon hänellä on naisia haaremissaan? kysyi Butros karusti.
— Yksi ainoa, jonka hän on äskettäin hylännyt, uskontonsa suoman oikeuden mukaisesti.
— Äskettäin?
— Muutamia päiviä sitten. Hän on lähettänyt Jasminen Tripoliin, mutta on sitä ennen maksanut hänen myötäjäisensä kaksin kerroin antamalla hänelle jalokiviä, silkkikankaita ja mattoja. Hän on jalomielinen ruhtinas.
— Sama jalomielinen ruhtinas on ryöstänyt sisareni Jamilen.
Ryöstö ei varmaankaan olisi herättänyt vanhuksen mielenkiintoa, ellei olisi tullut kysymykseen uskonto.
— Onko hän vienyt hänet väkisin, tehdäkseen hänet orjattarekseen, kysyi ukko.
— Suosiosta tai väkisin, mennäkseen hänen kanssaan naimisiin. Šeikki
Rašid-el-Hamen tyttärestä ei ole jalkavaimoksi.
Butros kertoi, kuinka olimme ensin pysähtyneet valkoisen rakennuksen luo ja millaisia johtopäätöksiä oli sen nojalla tehty. Ne olivat olleet oikeat päättäen niistä selityksistä, joita nyt aiheuttivat.
— Se on Mohammed-bei-el-Jasinin asumus. Mohammed on kunnianarvoisa, viisas vanhus ja Omarin setä. Eräs hänen vaimoistaan, Abla, on ollut äitinä Omarille, joka on jo pienenä menettänyt vanhempansa. Jos Omar on jättänyt sisarenne äitinsä Ablan luo, on tosiaankin luultavaa, että hän aikoo ottaa hänet puolisokseen. Mutta siinä tapauksessa sisarenne on suostuvainen.