— Kaikki muhamettilaisia?
— Oli muutamia maroniitteja. Malttakaahan. Minä asustin kylän laidassa, erään kristityn vanhuksen luona, jonka nimi oli Jusef Abbud.
— Lähde häntä etsimään. Me seuraamme sinua.
Hän lähti kulkemaan etunenässä. Selma poistui hieman vastahakoisesti paikasta, johon oli pysähtynyt päätänsä pudistellen ja ilmaisten kärsimättömyyttään: se haistoi tallinsa eikä tahtonut mielellään lähteä pois sen luota. Mutta Butros osasi kesyttää eläimiä samoinkuin ihmisiäkin. Elias kolkutti kylän rakennusryhmän ulkopuolella sijaitsevan mökin rappeutunutta ovea saamatta minkäänlaista vastausta.
— Vanhuksesi on kuollut, päätti jo Butros, kun ovi samalla varoen raottui.
— Jumala teitä varjelkoon! riensi Elias sanomaan osoittaakseen, että olimme saman uskon tunnustajia.
Ovi avautui nyt kokonaan. Vanha fellah asui yksinään. Hänen lapsensa olivat verilöylyjen jälkeen muuttaneet Amerikkaan; hän itse oli korkean ikänsä vuoksi kieltäytynyt vaihtamasta olosijaansa. Vieraanvaraisuuden lakeja noudattaen hän tarjosi käytettäväksemme asumuksensa, joka oli pieni ja likainen, ja meillä ei ollut valinnan varaa. Me sijoitimme hevosemme ahtaaseen ja melkein ränsistyneeseen talliin ja laskeuduimme matoillemme havaittuamme mahdottomaksi yön aikana hyökätä taloon, jossa lepäsi Jamile — Jamile yksin, mutta vanhojen muurien, lujien lukkojen ja asestettujen vartijoiden suojassa.
V
HUNNUTETTU JAMILE.
Seuraavana aamuna Jusef Abbud, vanhus, selitti meille asioita. Suuri hedelmä- ja puutarhojen ympäröimä huvila kuului Omar-bei-el-Husseinille, joka omisti koko kylän ja paikkakunnan, mutta vietti siellä ainoastaan kevään ja kesän. Syksyn tultua hän aina laskeutui vuoristosta asuakseen Tripolissa sijaitsevassa palatsissaan. Vanhus ylisti Omariansa siinä määrin, että se minua loukkasi: hän oli kaikkein herttaisin herra, suuri haukkajahdin harrastaja, antelias ja isoinen, kohteli hyväntahtoisesti talonpoikiaan ja suvaitsevasti kristittyjä. Šrarissa hänestä pitivät kaikki, maroniititkin, ja koko Akkarin maassa mainittiin hänen hevosiaan, varuksiaan, vaatteitaan ja hienoa käytöstään. Yksi ainoa seikka riitti häntä luonnehtimaan: metsästysretkellä ollessaan hän ohjasi hevosensa syrjään säästääkseen talonpoikien viljelyksiä.