Eräänä aamuna Butros saapui luokseni:
— Hän on ollut Tripolissa jo kuukauden.
Minä olin odottanut tuota tietoa, vaikka meitä ei enää mikään yhdistänyt toisiimme. Olin sitä odottanut, mutta siitä huolimatta se sai mieleni kuohuksiin.
— Kuinka sen tiedät?
— Vanha Jusef Abbud, jonka tehtäväksi asian jätin, on lähettänyt tiedon. Mutta sana ei tule lentäen vuoriston halki.
— Tripolissa on kolme kaupunkia. Kuinka löydämme hänen asumuksensa?
— Meillä on opas.
— Opas hälyttää.
— Meidän oppaamme ei puhu.
Samassa valtasi minut se ajatus, että saisin jälleen nähdä Jamilen, vaikkapa kaukaakin, vaikkapa vain hunnutettuna, valtasi niinkuin aamurusko yhtäkkiä leviää yli koko taivaan. Tuo ajatus muuttui minussa vallitsevaksi, jopa siinä määrin, ettei hengenvaara tuntunut mitään merkitsevän.