Virran suulla jouduimme valtatielle, joka noudattelee rannikkoa aina Tripolin välittömään läheisyyteen saakka. Butros viittasi minulle, että vaikeutemme nyt alkoivat. Hän hyväili kädellään Selmaa, joka heristi korviaan, ikäänkuin olisi hyvinkin käsittänyt tehtävänsä tärkeyden. Raudikko valitsi satamakaupungin el Minan ja ylinnä sijaitsevan Kubben välillä sen tien, joka johtaa vanhaan kaupunkiin, kulki siltaa, joka vie yli Kadišan, seetristömme juurelta lähtevän pyhän joen, kulki koreiden ja vilkasliikkeisten myymälöiden reunustamaa valtakatua ja kääntyi pienelle sivukadulle, joka sekin oli täynnä kauppiaita. Meidän tullessamme heidän täytyi koota mattonsa, kankaansa, punaisesta nahasta tehdyt turkkilaistohvelinsa ihan hevostemme kavioiden alta. Vihdoin pysähtyi raudikko erään holvin syvennyksessä olevan oven eteen, jonka vieressä sijaitsevasta suihkulähteestä se sammutti janonsa, ikäänkuin olisi tottunut aina niin tekemään.

— Hyvä, virkkoi Butros. Olemme perillä.

Mutta me emme voineet jättää matkaamme kesken herättämättä huomiota. Täytyi keksiä jokin tekosyy tulomme selitykseksi. Butros huusi eräälle kauppiaalle, joka kiireesti haravoi käsillään kokoon hajautuneen basaarinsa tavaroita:

— Eikö tässä asu Abdulražak-bei-el-Osman, Akkarin maasta?

Mies polvistui, ikäänkuin pyytääkseen anteeksi tietämättömyyttään:

— Minä en tiedä, herra.

Mutta me olimme jo aiheuttaneet väenkokouksen. Itämaisissa kaupungeissamme on aina suuret määrät tyhjäntoimittajia, jotka seikkailujensa välillä vaanivat tilaisuutta löytää jotakin ravinnokseen tai hauskuudekseen. Eräs pitkä arabialainen, joka upposi likaisenvalkoiseen kameelinkarvaiseen burnusviittaansa ja jonka päässä oli Mekan-kävijöiden viheriä turbaani, hajoitti sauvallaan väkijoukon ja selitti meille tärkein ilmein:

— Ei, herra, hän ei asu tässä. Tässä asuu Omar-bei-el-Hussein. Minä olen Akkarista ja tunnen hänet. Mutta minä tiedän, missä etsimäsi henkilö asuu ja opastan sinut heti hänen luokseen.

Hän tarttui Selman ohjakseen. Mutta Butros ei osoittanut hänen ystävyytensä johdosta minkäänlaista kiitollisuutta, vaan torjui hänet äreästi:

— Älä huoli. Löydän hänet yksinkin.