Herkkusuinen ja rivo Ali kertoi mielihyvin asian yksityiskohtia ja sanoi Rahilinkin ottavan vastaan rakastajia. Rahil? Butros tiedusteli, kuka oli tuo Rahil, jolla näytti olevan palatsissa huomattava asema. Talon huolto oli annettu hänen tehtäväkseen; hän saatteli Jamilea myymälöihin, hänen ostaessaan pukuja ja jalokiviä, joiden Omar toivoi olevan mitä Ihmeellisimpiä, tai mennessään vierailemaan niiden tripolilaisten naisten luo, joiden kanssa Omar toivoi hänen seurustelevan.
— Lähteekö tuo Jamile useinkin ulkosalle? oli Butros kysynyt häneltä välinpitämättömästi.
— Niin harvoin kuin suinkin mahdollista. Hän ei viihdy missään muualla kuin kotonaan.
— Etkö ole milloinkaan häntä nähnyt?
— En milloinkaan! huudahti uskoton palvelija kauhistunein elein. Se olisi kuolemaksi.
— Onko Omar mustasukkainen?
— Vaimoa ei saa hyväillä kenenkään muun kuin hänen oman puolisonsa katse.
— Eikö hänellä ole yhtään muuta vaimoa?
— Ei. Aikaisemmin hänellä oli Jasmine, mutta hän lähetti hänet pois lahjojen keralla, ennenkuin otti tämän.
— Minä tahdon päästä hänen palatsiinsa.