Syntyi noin 550 e.Kr.
Lempeästä lempirunoilijasta Anakreonista tiedämme ainoastaan sen, että hän syntyi kreikkalaisella Theos saarella, mistä muutti ensiksi Samoon ja sitten Athenaan jossa hänen sanotaan kuolleen hyvin vanhaksi elettyään. Hän lauloi yksinkertaisissa säkeissä lemmen, viinin ja hiljaisen nautinnon ylistystä. Näytteenä hänen sittemmin usein mukaillusta runoilutavastaan olkoon tässä pieni laulu "lyyrälle":
Mä tahdoin Atreyn poikia, mä tahdoin Kadmoa laulaa; vaan kielet kanteloisen vain kaikui lemmen kieltä. Mä äsken kieliä vaihdoin ja tartuin toiseen lyyraan, mä aioin sankartöitä Herkuleen laulaa. Kielet taas lemmenkieltään kuiskaa. Oo vait', niin kuulet — mun lyyrän vain lemmen lauluja soittaa.
Runoilija tahtoisi mielellään, lausuu hän tässä, ottaa aineen runoonsa Troijan ja Theben sankarisaduista; mutta hänen lyyränsä ei soi korkeakaikuista säveltä, se haluaa sävelin ylistää vain lemmen jumalia.
Aiskylos.
Kuoli v. 456 e.Kr.
Aiskylos, Kreikkalaisten ensimmäinen murhenäytelmän kirjoittaja, oli syntynyt Eleysiissä v. 525 e.Kr. ja otti itse osaa vapautustaistelukin Maratonin, Salamiin ja Plataian luona. Tyytymättömänä kotiseutunsa oloihin lähti hän sieltä pois kaksi kertaa ja tuli Siciliaan, jossa sitten kuolikin.
Oikein ymmärtääksemme kreikkalaista murhenäytelmää tulee meidän ottaa huomioon, että näytelmätaide vanhassa Hellaassa oli luonteeltaan niin perin kansallinen ja uskonnollinen. Näytäntöjä toimeen pantiin kolme kertaa vuodessa Bakkos-juhlissa, ja niihin tuli kymmentuhansittain katselijoita. Teaatterissa ei ollut kattoa, ja näytelmät pidettiin siis taivasalla. Kapea näyttämö oli puoliympyrän muotoisten katselija-istuinten etupuolella; sivuilla ja perällä oli maalattuja koristuksia, jotka sopivat näyteltävään kappaleesen. Kustannukset itse kappaleesta, kuorilaulajista ja näyttelijöistä maksoivat rikkaat pohatat.
Muistettava on myös, että kansa piti näitä näytelmiä jonkinlaisina pyhinä toimituksina ja samalla kaunotaiteen kehitystä edistävänä kilvoitteluna, ja Kreikkalaisten synnynnäinen kauneuden aisti, hienostuneena taiteellisissa ja tieteellisissä harjoituksissa, saattoi heidät helposti käsittämään runoilijoiden tuotteissa tavattavat ihanat käännökset ja historialliset viittaukset.
Aiskylos kirjoitti näytelmänsä vilkkaana ja yleväaatteisena aikana, ja senpä tähden niissä kuvastuvatkin selvästi näiden aikojen ominaisuudet.