Vangittu Prometeys.
Kappale alkaa sillä hetkellä kuin Hefaistos, joka ei uskaltanut vastustaa Zeyn käskyä, kahlehtii Prometeyn kallionlohkareesen Kaukasos vuorella. Kun se on tehty, jätetään Prometeys yksikseen. Korkeapontisilla sanoilla rukoilee hän luonnon voimien jumalia ja valittaa tukalaa tilaansa. Okeanon tyttäret, aallottaret, kiitävät sisälle siivekkäissä vaunuissa, surkuttelevat Prometeyn onnettomuutta ja pyytävät häntä kertomaan rikoksensa, jonka hän myös tekeekin.
Kun isäns' jälkeen valtaan nousi Zeys, soi taivaisille kullekin hän kunniaa, mi suuruudellaan määräs' vallan jokaisen. Vaan mailman kurjaa kansaa halveksuin hän päätti sukupuuttoon tappaa sen ja luoda kansan uuden, toisenlaatuisen. Tät' tuumaa vastaan yksin nousin mä. Mä uskalsin sen; ihmissuvun turmastaan ja tuonelaankin joutumasta pelastin. Näet, siksi sorrun näihin vaivoihini mä niin tuskaa tuottaviin, jo nähdä kauheisin.
Kuolettavasta rauhattomuudesta, jatkaa vielä Prometeys, olen minä pelastanut kuolevaiset ja valanut heidän sieluihinsa toivon lumoovaa rauhaa — ja sitä paitsi olen hankkinut heille tulen, jota he tuhansin tavoin voivat käyttää apukeinonaan. Sentähden oli Zeys määrännyt hänelle tämän kauhean rangaistuksen. Kun aallottaret ovat poistuneet, tulee meren jumala (Okeanos) ja tarjoo apuaan. Kuorilaulajille kertoo sitten Prometeys lähemmin, mitä hän on opettanut ihmisille: rakennustaidon, ajanlaskun, kirjoitustaidon, hevoskesytyksen, purjehduksen, lääke- ja ennustustaidon. Äkkiä ilmestyy lehmäksi muutettu kuninkaan tytär Io ja valittaa surkeata kohtaloaan. Prometeys tuntee hänet, ja hänelle Io ennustaa, että Herakles on hänet pelastava. Kun Io katoo, moittii kuori hänen sopimatonta lemmenliittoaan Zeyn kanssa, jonka perikatoa Prometeys kauheilla sanoilla ennustaa, ja tästä Hermes häntä uhkaa vieläkin suuremmilla kärsimyksillä. Prometeys osoittaa uhkamielisyyttä, aallottaret surkuttelevat häntä; Hermes moittii heitä ankarasti; Prometeys manaa avukseen emoaan, maata; vuori avautuu ja kallionlohkare, johon hän on kiinni kahlehdittu, vaipuu syvyyteen.
Se Aiskylon näytelmä, jossa hän esittää Prometeyn vapauttamisen, on hävinnyt.
Turvaa etsiväiset.
Kuningas Danaon viisikymmentä tytärtä ovat saapuneet Argon rantaan ja astuvat sisälle pyytäin Zeytä estämään heitä joutumasta avioliittoon serkkujensa, kuningas Aigypton viidenkymmenen pojan, kanssa, joita heidän isänsä välttämättömästi tahtoo heitä pakoittaa miehikseen ottamaan. Danaos käskee tyttäriään istuutumaan "puhtaalle pohjaperustalle"; he asettuvat alttarin ympärille. Nyt astuu esiin Pelasgos, Argon kuningas, seurueineen, kuuntelee tyttöjen kertomusta ja epäröi antaisiko, peläten Aigypton vihaa, heille apuaan, vaan suostuu kun naiset uhkaavat muuten hirttäytyä temppeliin. Sillä aikaa kuin Danaos lähtee ulos päästäksensä porvarien tuttavuuteen ja suosioon, rukoilevat hänen tyttärensä uudelleen Zeyn apua, vedoten kantaäitiinsä Iohon, jonka elämäkerran ja retket he kertovat. Argon kansa lupaa auttaa pakolaisia, jotka rukoilevat jumalia Argivilaisten puolesta. Nyt tulevat takaa-ajajien laivat näkyviin, ja naiset uudistavat avunpyyntönsä. Airut käskee heitä lähtemään laivoille kosijoineen. Kuningas Pelasgos tulee heille avuksi, ja airut lähetetään pois.
Persialaiset.
Näytelmä esittää tapausta Persian pääkaupungissa Susassa. Kuori, jossa laulajina ovat suurkuninkaan valtioneuvokset — uskollisten neuvosto — laulaa laulun, jossa ilmaisee suruaan siitä, ettei ole saatu odotettuja sanomia Persian sotajoukolta Kreikassa, ja surkuttelee niiden jalojen sankarien kohtaloa, jotka ovat sinne lähteneet. Laulussa kuvataan myöskin Xerxeen suuren sotajoukon lähtöä. Nyt astuu sisälle kuningatar Atossa, kertoo pahaenteisen unen ja kysyy ylenkatseellisesti, missä maailman sopukassa Athena lienee. Sanansaattaja tulee ja kertoo, että koko yritys on rauennut tyhjiin. Hän luettelee pitkän rivin kaatuneita, kuvaa taistelun Salamiin luona — tuhannen laivaa kolmeakymmentä vastaan.
Kuningatar poistuu viedäksensä juomauhria vainajille ja rukoillaksensa jumalten apua. Kuori laulaa valitusvirren Xerxeen suuruuden onnettomasta häviöstä. Kuningatar palaa uhrilla manatakseen Dareiota tuonelasta, ja kuori yhtyy hänen kanssaan rukoukseen. Dareion haamu nousee haudasta; hän sanoo syyksi tappioon poikansa nuorekasta tulisuutta ja hurjaa, jumalia suututtavaa menettelyä; neuvoo ettei Kreikkaa enään ahdistettaisi; pyytää äitiään lohduttamaan ryysyisenä palaavaa nöyristynyttä poikaansa ja katsoo sitten taas tuonen pimeään valtakuntaan. Kuori laulaa menneen ajan kunniaa juuri kuin Xerxes astuu sisälle valittain kaatuneitten sankarittensa kuolemaa. Xerxes rupee nyt kertomaan onnettomia vaiheitaan. Ainoa, minkä hän oli saanut pelastetuksi, oli — nuolikotero. Sitten kuin kuningas ja kuorilaulajat ovat lukemattomilla valitushuudoilla ilmaisseet tuskaansa, palaavat he palatsiin, ja kappale loppuu.