Seitsemän ruhtinasta Theben ulkopuolella.

Kuningas Eteokles ja Theben porvarit ovat kokoontuneet palatsin pihaan. Kuninkaan karkoitettu veli Polyneikes, jolla on apuna kuusi Argolaista ruhtinasta, piirittää kaupunkia. Heitä vastaan kiihoittaa Eteokles porvareja urheaan vastarintaan. Sanansaattaja tuo sanoman, että Argivilaiset puuhaavat rynnäkköä kaupunkia vastaan, ja kuningas lähtee tekemään puolustusvarustuksia. Kuori, jossa laulajina on Thebeläisiä tyttöjä, astuu sisälle ja rukoilee jumalten apua. Eteokles tulee silloin ja moittii naisia heidän menettelystään, joka ainoastaan lannistaa puolustajien rohkeutta.

On miesten tehtävä, kun uhkaa vihamies, rukoillen, uhrin turvaa pyytää jumalten; vaan teidän vaieten on kotiin jääminen.

Hän sallii heidän kuitenkin lopuksi rukoilla, mutta ainoastaan ilman haikeaa huokaustulvaa, ja kuori huutaa vilkkain vertauslausein jumalia avuksi, ettei ikivanha kaupunki joutuisi heittokeihään, kuluttavan tulen, väkivallan, hillittömyyden ja hävityksen uhriksi.

Sanansaattaja tulee toistamiseen, kertoo vihollisparvien eri päällikköjen johdolla kokoontuvan mikä millekin portille ja Polyneikeen aikovan rynnätä seitsemättä porttia vastaan, lujalla päätöksellä joko kaataa veljensä tahi itse hengetönnä vaipua veriinsä. Eteokles määrää, ketä vihollispäällikköä vastaan kukin Thebeläinen sankari lähtee; itse tahtoo hän asettua veljeään Polyneikestä vastaan. Kuori ilmaisee pitkänlaisessa laulelmassa kansan tuskaa ja kertoo Oidipon perheen menneet surulliset vaiheet: miten Oidipos nai tuntemattoman äitinsä ja hänestä synnytti neljä lasta, pojat Eteokles ja Polyneikes sekä tyttäret Antigone ja Ismene; kuinka hän, kauhean sukurutsauksen vihdoinkin ilmi tultua, surusta puhkaisi silmänsä, j.n.e. Sanansaattaja palaa vieläkin kerran ja ilmoittaa kaupungin pelastuneen: veljekset ovat surmanneet toinen toisensa. Kuorin laulaessa murhelaulua kannetaan kaatuneiden ruumiit esiin, Antigone ja Ismene yhtyvät saattokulkueesen, ja kun ruumiit ovat lasketut maahan, ilmaisevat he suruaan haikeilla valitushuudoilla. Airut ilmoittaa kansanneuvoston päätöksen, että Eteokles on saava kunniallisen hautauksen, vaan Polyneikeen ruumis heitettävä lintujen syötäväksi. Antigone lupaa haudata Polyneikeen, ja toinen puoli kuorilaulajia lähtee kantamaan pois viimeksi mainitun ruumista, kun sitä vastoin toinen puoli kantaen Eteoklesta seuraa Ismeneä.

Oresteen vaiheet.

1. Agamemnon.

Agamemnonin palatsin katolla Argossa astuelee vartija ja tähystää tutkivasti yön pimeään. Kymmenen vuotta peräksyttäin on hän odottanut nähdäkseen tulimerkin välähtävän, joka ilmoittaisi Troijan kukistuksen ja kuninkaan pikaisen kotiintulon. Äkkiä ilmestyy leimahteleva tuli taivaan rannalle. Riemuissaan astuu vartija alas katolta mennäkseen kertomaan Agamemnonin puolisolle Klytemnestralle tätä iloista sanomaa. Kuori, jossa laulajina on vanhoja ukkoja, kokoontuu palatsin ulkopuolelle ja kertoo laivaston lähdöstä Troijaan. Kuningatar tulee ja toimittaa uhrin. Kuori jatkaa lauluaan piirityksen historiasta Ifigeneian kuolemaan asti, kun Klytemnestra esiintyy ja ilmaisee iloisen uutisen, joka myrskyn nopeudella on kiitänyt vartioroviosta toiseen, kertoen millaiseksi hän kuvittelee Troijan tilaa. Kuori puolestaan valittaa sodan syytä ja Kreikan uljaimman nuorison kaatumista Troijan luona ja lausuu pelkäävänsä, että voitettujen kirous on hurjille voittajille saattava jumalten koston. Airut ilmoittaa Agamemnonin tulon. Hän kertoo kuvaavasti piiritysjoukkojen kärsimyksistä. Mutta mitäpä nyt enään valituksista? Nyt on kaikkien kärsimysaika loppunut, kaatuneidenkin, jotka onnellisina lepäävät ajattelematta kotiinpalaustaan. Ei, nyt sanotaan iloiset jäähyväiset kaikille vaivoille.

Kuningatar astuu esille ja sanoo jo kauan odottaneensa nyt lähestyvää ilon hetkeä; mutta kuori alkaa taas laulaa kurjuutta, minkä Helenan turmiokas kauneus on aikaan saanut, ja sitä onnettomuutta, joka vainoo suurta valtaa, ja hiljaista, halvassa, nokeutuneessa mökkisessä viihtyvää onnea. Nyt saapuu Agamemnon, ja kuori tervehtii häntä:

Oi terve sä sortaja Ilionin!