Kuningas tervehtii Argoa ja kotijumalia, puhuu Troijan häviöstä ja kateudesta, jolla aina katsellaan menestyneitä sankaritöitä, ja aikoo juuri astua asuntoonsa, kun Klytemnestra tulee häntä vastaan ja puhuttelee häntä upeilevin, ilettävää hellyyttä osoittavin sanoin. Agamemnon ei ole kuulevinaan hänen mairitteluansa. Kunnioita minua ihmisenä, äläkä jumalana, lausuu hän, eikä tahdo mielellään asettaa jalkaansa levitetyille "kirjaville korukudoksille". Vihdoin myöntyy hän kuitenkin ja astuu kotinsa purppuramatolle, ensin suljettuaan puolisonsa suosioon Kassandran, Priamon vangitun tyttären, jonka hän oli tuonut mukanaan Troijasta.
Kuningatar kutsuu Kassandraa perheen jäseneksi — orjattarena. Syvästi loukattuna rukoilee Kassandra Apollonin apua. Haltioihinsa joutuneena ennustaa hän aiottua murhaa, ja kauheissa näyissä kiitävät hänen silmiensä ohi kaikki Pelopon sukua tahraavat rikokset. Ennustaen Oresteen palausta ja rukoillen kostoa menee hän sisälle kärsimään kohtaloansa. Kuori alottaa juuri laulun kun sisältä kuullaan Agamemnonin huutavan:
Voi mua! Murhaajalta kuolon-iskun sain!
Palatsin portit avautuvat, ja ulos astuu kuningatar kirves olalla. Jälestä kannetaan Agamemnonin ja Kassandran peitteillä verhotut ruumiit. Klytemnestra puolustaa tekoaan pitkällä puheella. Suuresti hän kerskuu siitä, että on surmannut avionrikkojan — "puolisonsa häpeän" — ja riettaan jalkavaimon, jonka tämä oli tuonut mukanaan; mutta kuori kiroo hänen konnantyötään. Nyt esiintyy kuningattaren rakastelija, Aigistos, ja iloitsee siitä, että hänen isänsä, Thyestes, on kostettu. Kuori uhkaa, että hänet on kansa kivittävä, mutta hän ylönkatsoo heidän uhkauksensa ja vakuuttaa olevansa valmis tarttumaan valtikkaan sekä kahleilla ja vankeudella kurittamaan jokaista vastustajaansa. Kun kuorilaulajat paljastavat miekkansa, välittää kuningatar sopua ja saa Aigiston palaamaan kanssansa palatsiin, kun sitä vastoin kuori, joka uhaten ennustaa Oresteen palausta, lähtee kaupunkiin.
2. Uhrinkantajattaret.
Tapaus on vieläkin Argossa, jossa näkyy Agamemnonin hauta palatsin ulkopuolella. Orestes, ystävänsä Pyladeen seurassa, tulee paikalle ja uhraa kaksi hiuskiharaansa isänsä haudalla. Sitten astuvat ystävykset syrjään odottamaan Elektraa, Oresteen sisarta, joka naisseurueen (kuorin) kanssa tulee vuodattamaan juomauhria haudalle. Kuori lausuu pelkäävänsä, että murhatyö jää kostamatta. Elektra ei tiedä miten rukoilla, kun murhaaja, hänen äitinsä, on lähettänyt uhrin. Kuori neuvoo häntä rukoilemaan, että Orestes saapuisi kostajaksi. Uhria toimittaessaan keksii Elektra kiharat, jotka ovat hänen omien kiharainsa väriset. Kun hän siinä seisoo epäillen, astuu Orestes esille Pyladeen seurassa ja ilmaisee, kuka hän on. Elektra ei ota alussa uskoakseen, mutta pian tulee hän vakuutetuksi. Ihastuksissaan tervehtii hän nyt veljeään, johon ainoaan hän nyt on yhdistänyt nelinkertaisen rakkauden isään, äitiin, veljeen ja sisareen. Orestes selittää, että Zeys on lähettänyt hänet kostajaksi. Hän ja Pylades poistuvat ilmestyäkseen uudelleen kuleksivina muukalaisina palatsin portilla. He koputtavat ja pyytävät saada puhutella talon korkeata haltijatarta. Klytemnestra astuu ulos, Orestes sanoo tulleensa Fokiista, jossa hänelle oli annettu toimeksi kuningattarelle tuoda sanoma hänen poikansa Oresteen kuolemasta. Klytemnestra käskee heidän astua sisälle ja menee ilmoittamaan uutista Aigistolle. Jonkun ajan kuluttua kuuluu kauheaa huutoa, ja palvelija syöksähtää palatsista ulos kertoen että Aigistos on murhattu. Orja huutaa ääneensä Klytemnestraa, joka tuleekin ja, saatuaan kuulla uutisen, pyytää "miehiä kaatavaa tapparaa". Orestes ja Pylades astuvat ulos palatsista paljastetuin miekoin. Kun Orestes lausuu uhkaavia sanoja, virkkaa Klytemnestra:
Jo taannu, poikain! Rintaa sitä kunnioi, min luona usein ennen uinahtain sä hennoin huulin makeen äidinmaidon söit.
Orestes epäröi, mutta Pylades varoittaa häntä unohtamasta Apollonin neuvoa; ennen hänellä olkoon vaikka koko maailma vihollisena, kuin jumalat. Orestes laahaa äidin mukaansa palatsiin, ja portit suljetaan. Kun ne taas avautuvat, seisoo hän äitinsä ruumiin vieressä ja koettaa puolustaa tekoaan puhumalla Klytemnestran ja hänen rakastelujansa rikollisuudesta. Kuori ennustaa tulevia onnettomuuksia. Oresteen valtaa rauhattomuus, joka vihdoin saattaa hänet mielettömäksi. Hän näkee harmaapukuisten, gorgonin näköisten, käärmeiden ympärikietomain raivottarien lähestyvän ja syöksyy pois näyttämöltä.
3. Eymenidit (kostottaret).
Delfon temppelin ulkopuolella rukoilee naispappi, mainiten useita jumalia nimeltä. Kun hän on poistunut, näkyy oraakelipyhäkön sisusta. "Omfalolla" (maailman napakivellä) istuu Orestes kalman kalpeana. Hänen vieressään seisoo Apollo, vähän kauempana Hermes. Kuorina ovat kostottaret (raivottaret, erinnyit), jotka uneen vaipuneina istuvat piirissä tuoleilla. Apollo lupaa Oresteelle suojelustaan ja käskee häntä rientämään Athenaan ja siellä kääntymään ikivanhan Pallas Athenen kuvan puoleen. Kun hän on lähtenyt, ilmestyy Klytemnestran haamu ja yllyttää kostottaria vainoomaan Orestesta. Nämät syöksyvät istuimiltaan ja moittivat Apolloa siitä että hän on asiaan puuttunut. He syyttävät Orestesta rikoksesta, mutta Apollo puolustaa häntä; sitten eroovat he osoittaen molemminpuolista uhkamielisyyttä.