Oidipos valitaan kuninkaaksi ja nai tuntemattoman äitinsä Iokasten, joka hänelle synnyttää poikia ja tyttäriä. Kauan ovat taivas ja maa asiasta hiiskumatta, mutta sitten ne yhdessä rupeevat rikollisen syyttäjiksi. Rutto tappaa karjan, kulo ja kuivuus hävittävät viljan ja lapset kuolevat syntyessään. Turhaan rukoillaan jumalia. Näytelmän alussa istuu joukko lapsia, nuorukaisia ja pappeja näyttämön ulkopuolella kantaen öljypuun lehviä, rukouksen vertauskuvia, käsissään. Oidipos ilmoittaa heille jo lähettäneensä Kreonin Delfoon kysymään oraakelilta neuvoa. Kreon tuo vastauksen, että Laion murhaaja on saatava ilmi ja rangaistava ennenkuin onnettomuudet lakkaavat. Oidipos ottaa itse toimekseen rikollisen ilmi saattamisen ja uhkaa murhaajalle kauheaa kostoa. Hän kysyy neuvoa sokealta Tiresiaalta, joka kauan arveltuaan julistaa itse Oidipon etsityksi murhamieheksi. Oidipos on vakuutettu viattomuudestaan, kunnes kuningatar häntä muistuttaa, että murha tapahtui paikalla, missä kolme tietä yhtyy. Silloin Oidipos kertoo, miten hänen tullessaan Korintosta tiellä häntä sysäsi syrjään vanhus, joka airueen ja palvelijan seurassa ajoi vaunuissa. Hän surmasi heidät kaikki. Nyt huomaa hän, kuinka oli niskoilleen koonnut pääsemättömän kirouksen. Iokaste epäilee yhä ja lähettää noutamaan luoksensa orjaa, joka kerran toi sanoman että Laios oli joutunut rosvojoukon käsiin ja murhattu. Väliajoilla laulaa kuori laulun ylpeyden rikollisuudesta ja kostosta, jota jumalia halveksivaiset ansaitsevat. Korintosta tulee nyt sanansaattaja, joka ilmoittaa että Polybos on kuollut ja Oidipos valittu hänen jälkeensä hallitsijaksi. "Mitäpä on teidän ennustuksistanne?" lausuu Iokaste; mutta kun sanansaattaja vieläkin kertoo Korinton kuningattaren ottaneen Oidipon kasvattipojakseen, ja kun ruvetaan tarkemmin tutkimaan lapsen oikeata sukuperää — silloin syöksyy Iokaste epätoivoissaan sivu-oven kautta ulos. Nyt tuodaan paikalle vanha paimen, joka löysi lapsen, ja kun Oidipos on kuullut hänen todistuksensa, huudahtaa hän musertunein mielin:
Voi kauheaa, voi kaikki ilmi tullut on!
Hänen poistuttuaan ja kuorin laulettua laulun onnen epäluotettavuudesta, tulee palvelija ja ilmoittaa Iokasten hirttäytyneen ja Oidipon puhkaisseen silmänsä kultasoljilla, jotka oli siepannut kuolleen puoliso-äitinsä puvusta. Portit avautuvat ja Oidipos tuodaan esiin. Veri valuu virtanaan hänen silmistään, ja kuori kauhuissaan kysyy, mikä mielettömyys on saattanut hänet tähän turmiokkaasen tekoon. Oidipos syyttää Apolloa, mutta ei kadu viimeistä tekoaan:
Miks' näkö sillä ois,
Jon nähtäväks' ei löydy mitään suloisaa?
Nyt astuu esiin Kreon. Oidipos pyytää, että Iokaste saisi kunniallisen hautauksen ja ettei tyttäriä jätettäisi ilman hoitoa. Itse haluaa hän lähteä vuorille. Tyttäret tuodaan sisälle, ja hellin, sydäntä särkevin sanoin heidän synkkää tulevaisuuttaan surkuteltuaan katoo Oidipos Kreonin saattamana palatsiin, kuorin valittaessa ja lopettaessa laulunsa tuolla ikivanhalla viisauslauseella, ettei pidä ylistää ketään onnelliseksi, ennenkuin hän on surutonna nähnyt viimeisen elonpäivänsä laskevan.
Oidipos Kolonossa.
Vastoin aikomustaan jäi Oidipos useaksi vuodeksi Thebeen, jossa häntä hellästi hoitivat tyttärensä Antigone ja Ismene, jossa hän toivoi saavansa rauhassa kuolla. Mutta hänen omien poikainsa Eteokleen ja Polyneikeen neuvosta ajoi Kreon, joka uudestaan oli noussut Theben valtaistuimelle, Oidipon ulos maailmaan. Uskollisen ja alttiin tyttärensä Antigonen seurassa tulee hän kauan harhailtuaan luonnonihanuudestaan ylistettyyn Kolonoon Athenan läheisyydessä, missä kostottarilla oli pyhä lehtonsa. Kun hän ohikulkevilta oli saanut tietää tulleensa juuri tähän lehtoon, lausuu hän hartaan toivonsa saada siellä lopettaa surullisen elämänjuoksunsa — jo riutuneena entisen Oidipon surkuteltavaksi varjokuvaksi. Mutta kuori, jossa on laulajina vanhuksia Kolonosta, lausuu suuttumuksensa siitä, että hän on astunut pyhään lehtoon. Antigonelta saavat he tietää, kuka hän on, ja vaativat häntä lähtemään heidän lehdostansa. Oidipos turvautuu Athenan kuninkaasen Teseyhyn, mutta äkkiä Ismene tulee kertoen veljiensä kiistelevän Theben valtikasta ja Kreonin olevan tulossa Oidipoa vangitsemaan. Kuori kehoittaa Oidipoa uhrilla lepyttämään kostottaria. Koska itse on sokea, antaa hän tyttärilleen toimeksi suorittaa määrätyt uhritemput. Sillä aikaa saapuu Teseys, ja tälle kertoo Oidipos Kreonin vainoovan hänen henkeänsä, voidakseen haudata hänet Thebeen ja siten lepyttääkseen jumalat. Teseys lupaa hänelle kansalaisoikeuden ja turvaa Athenassa. Kukkaistuoksuisilla säkeistöillä ylistää kuori Kolonoa, Attikan ihaninta nurminiittyä, mutta samassa Kreon saapuu aseellisin seuruein ja kutsuu Oidipoa takaisin Thebeen. Kun Oidipos kieltäytyy sinne palaamasta, tarttuu seurue Antigoneen ja Ismeneen viedäksensä heidät pois panttivangeiksi, ja Kreon itse on juuri käynyt kiinni Oidipoon, kun Teseys tulee paikalle. Tämä käskee joukkojaan vapauttamaan vangitut naiset ja moittii Kreonia hänen käytöksestään. Kreon puolustaa itseänsä mainitsemalla ne kauheat rikokset, joihin Oidipos ja hänen puolisonsa, Kreonin oma sisar, olivat tehneet itsensä syypäiksi. Oidipos taas puolestaan koettaa torjua häpeällisiä syytöksiä, lausuen ettei hänellä eikä hänen onnettomalla puolisollansa ollut vähäistäkään aavistusta vasten heidän tahtoaan tehdyistä rikoksista. Teseys vaatii Kreonia lähtemään mukaan vangittuja etsimään, ja lupaa Oidipolle toimittaa hänen lapsensa takaisin. Kuori kuvaa elävillä, ylevämielisillä sanoilla ryöstettyjen etsimistä ja pelastusta. Teseys palaa heidän seurassaan ja ilmoittaa Oidipolle, että hänen vanhin poikansa Polyneikes pyytää saada häntä puhutella. Polyneikes kertoo, miten hänen veljensä oli häntä loukannut, ja pyytää isältänsä anteeksi sopimatonta käytöstään; mutta tämä ei ota leppyäkseen, vaan uudistaa kiroukset, joilla jo ennemmin oli kironnut poikaansa. Syvästi liikutettuna näistä ankarista sanoista aikoo Polyneikes palata takaisin Thebeen, mutta rukoilee ensiksi sisarilleen siunausta ja pyytää heitä pitämään huolta siitä, että hän kuoltuaan saa kunniallisen hautauksen. Kauhea ukkosen ilma syntyy, ja pelästynyt kuori kutsuu Teseystä. Oidipos tuntee kuoleman enteitä ja pyytää Teseystä sekä tyttäriään saattamaan häntä sinne, mihin Hermes ja manalan jumalatar (Persefone) oppaina edellä kulkevat. Kuori laulaa murhelaulun, ja sanansaattaja kertoo lopputapaukset. Oidipos on saapunut jyrkänteelle, josta vaskiportaat johtavat "maan poveen". Siellä hän kylpee ja pukeutuu tuonen pukuun. Syvyyksistä kuuluu pauhua, tytöt pakenevat pelästyneinä isänsä syliin. Silloin jumalain äänet huutavat Oidipoa. Hän käskee tyttäriänsä poistumaan; ainoastaan Teseys saapi jäädä katsomaan, miten jumalat ihmeellisellä tavalla tempaavat hänet huokauksetta, kärsimyksettä pois maailmasta.
Antigone.
Jos "Kuningas Oidipos" oli näytelmä, jota muinaisaikoina enimmin ihailtiin, niin pidetään sitä vastoin nykyisinä aikoina "Antigonea" parhaimpana, jaloimpana naisen ylevyyttä esittävänä tuotteena, mikä koskaan on runoilijan kädestä lähtenyt.
Antigone ja Ismene elävät Kreonin holhouksen alaisina, kun Thebeä tulee piirittämään Polyneikes, toivoen voivansa riistää valtikan nuoremmalta veljeltään Eteokleelta, joka on hänet karkoittanut valtaistuimelta. Näytelmä alkaa aamulla Polyneikeen kaaduttua ja tappiolle joutuneiden Argivilaisten paettua. Ensimmäisessä näytöksessä nähdään Theben palatsi. Sisaret astuvat sisälle puhuen Kreonin käskystä, että ainoastaan Eteokles — molemmat veljet olivat taistelussa kaatuneet — saa kunniallisen hautauksen, mutta Polyneikeen ruumis jätetään itkemättä ja hautaamatta — joka viimemainittu seikka oli rikos Kreikkalaisten pyhimpiä velvollisuuksia vastaan, oli haudattava sitten vihollinen taikka ystävä. Ismene koettaa saada Antigonea luopumaan niskoittelustaan kuninkaan käskyä vastaan, mutta tämä vastaa: