Tee niinkuin tahdot, itse hänet hautaan mä.
On kuolo teon moisen eestä ihanaa,
ja menee päätöstään toimeen panemaan. Kuori laulaa voittohymnin. Kreon esiintyy täydessä kuninkaan asussa ja selittää komealla isänmaallisella puheella, miksi hän niin eri tavalla on päättänyt kohdella veljesten ruumiita. Kun hän on lopettanut puheensa, syöksyy vartija huoneesen ja kertoo jonkun salaa mullalla peittäneen Polyneikeen ruumiin ja suorittaneen tavanmukaiset uhritoimitukset. Kuningas raivostuu ja uhkaa hirttää kuorilaulajina olevat Thebeläiset vanhukset, jos eivät ilmaisisi kavaltajaa. Kuori laulaa laulun, ja sitten astuu sisälle vangittu Antigone Kreonin seurassa. Nyt kertoo vartija, että Antigone vangittiin juuri sirottaessaan multaa ja vuodattaessaan juomauhria kuolleen yli. "Tunnustatko vai kiellätkö tämän teon?" kysyy Kreon. "Minä tunnustan enkä suinkaan kiellä sitä tehneeni", vastaa Antigone, joka yhä koettaa puolustaa käytöstään. Kreon, vielä vimmastuneempana, lupaa ettei hän pääse rangaistuksesta. Kun Kreon hänelle selittää, että kunnia, jonka hän on osoittanut Polyneikeelle, isänmaan viholliselle, on loukkaus toista veljeä, isänmaan puolustajaa, kohtaan, vastaa Antigone:
"Vain rakkautta suoda voin, vaan vihaa en".
Nyt saapuu Ismene ja pyytää päästä kuolemaan sisarensa kanssa, mutta
Antigone vastaa:
Et kuolla kanssain voi. Sä toisen teost' et
Voi mennä kuolemaan; mun surmain tarpeeks' on.
Kuningas käskee vartijaa viemään heidät molemmat pois. Kuori laulaa laulun, ja Haimon, Kreonin poika ja Antigonen sulhanen, astuu sisään ja rukoilee kihlatun morsiamensa puolesta. Kreon vastaa, että pojan tulee totella isäänsä, ja toivoo, ettei hän ole menettänyt järkeään rakkaudesta naiseen. Turhaan koettaa Haimon herättää eloon isänsä jähmettyneitä tunteita; Kreon pysyy vakavasti päätöksessään: "Hänen pitää kuoleman!" Kuori laulaa laulun rakkauden kaikkivoivaisuudesta ja puhkee liikutuksesta kyyneliin, kun Antigone viedään ulos elävänä haudattavaksi. Itse valittaa impi surkeaa kohtaloaan, kun hänen täytyy vaeltaa manalan majoille turvatonna, kenenkään itkemättä ja naimatonna, mutta lohduttaa itseään sillä, että uskollisesti on täyttänyt velvollisuutensa omaisiaan kohtaan. Kun Antigone on viety pois, astuu ennustaja Teiresias esille, uhkaa Kreonille vastaisia onnettomuuksia ja neuvoo häntä vapauttamaan Antigonen ja hautaamaan Polyneikeen. Kreon ivaa ja pilkkaa vanhusta, joka nyt suoraan ennustaa hänelle veren tulevan kostettavaksi verellä. Vihdoin myöntyy pelästynyt Kreon ja lähtee raskain mielin noudattamaan annettuja neuvoja. Kuori pyytää Dionysoa suojelemaan kaupunkia, ja nyt avautuu solmu solmulta surullinen päätös. Sanansaattaja kertoo Kreonin tullessaan "tuonen morsiuskamariin", jonka sisään Antigone oli muurattu, tavanneen vangin hirttäytyneenä. Tämän nähdessään syöksi Haimon miekan rintaansa ja kaatui maahan morsiamensa viereen. Kun kuningatar Eyrydike saa sen kuulla, rientää hän palatsiin, ja Kreonille, joka astuu sinne kantaen poikansa ruumista, tulee vastaan toinen sanansaattaja kertoen kuningattaren kuolleen: omalla kädellään pisti hän tikarin rintaansa. Kreon toivottaa itsellensä kuolemaa, kuori ylistää nöyrää mielialaa parhaaksi, ja kappale loppuu.
Aijas.
Aijas, Telamonin poika ja Akilleyn serkku, oli kookkain ja voimakkain Kreikkalaisista sankareista Troijan luona. Kuitenkin oli hänen ylpeä ja jumalaton käytöksensä herättänyt jumalten vihaa; sentähden sai Akilleyn kuoltua Odysseys kaatuneen sankarin varusteet, jotka Aijas oli vaatinut itselleen.
Kappaleen alussa ilmestyy Athene Odysseylle, kun tämä Troijan kentällä seuraa tuntemattoman miehen jälkiä, joka yöllä oli tappanut karjalaumat ja niiden vartijat. Jumalatar sanoo hänelle, että vimmastunut Aijas varmaankin olisi surmannut Atreyn pojat, ellei hän olisi viekoitellut raivostunutta urosta pitämään lampaita ja härkiä vihamiehinään. Hän kutsuu Aijaan ulos teltasta, ja sankari astuu esille yhä vielä hehkuen koston himosta ja lupaa laittaa Odysseys "ketulle" saman lopun, kuin minkä hän härkiä ja lampaita tuhotessaan luuli vastikään saattaneensa Atreyn pojille. Odysseys säälii häntä, mutta Athene kieltää suosikkiaan asettumasta taivaallisten tahtoa vastaan. Kuori, jossa laulajina on Salamiilaisia sotureja, astuu sisälle ja etsii johtajataan Aijasta. Huhuna ovat he kuulleet hänen tuhonneen voittosaaliin, karjan, ja kehoittavat häntä korppikotkana saattamaan kauhua kateellisten panettelijani lintuparveen. Tekmessa, Aijaan puoliso, tulee ulos teltasta ja kertoo sankarin taivaallisten tahdosta käyneen mielettömäksi. Edellisenä yönä oli Aijas vastoin puolisonsa varoitusta, johon hän oli vastannut kreikkalaisella sananparrella: "Vaiti olo on naisen kaunistus", lähtenyt aseissa ulos ja palatessaan tuonut useita eläimiä, jotka sitten tappoi ja nylki siinä luulossa, että ne olivat hänen ihmis-vihollisiansa. Vihdoin tuli hän taas järkiinsä ja kärsi kauheita omantunnon vaivoja. Tekmessa avaa teltan, ja Aijaan nähdään mietiskelevänä istuvan tapettujen eläinten vieressä. Hän huutaa kuorille: "Tappakaa myöskin minut, minä kurja murhaaja!" Hän muistelee mennyttä elämäänsä, joka hänen maanmiestensä kateuden ja jumalten vihan kautta oli kunniasta vaipunut häpeään. Tekmessa ja kuori koettavat häntä lohduttaa, mutta turhaan. Muistuttaen heitä, ettei kokenut lääkäri koskaan käytä parantavia loihtusanoja missä syvä leikkaus on tarpeen, pyytää hän saada jäädä yksin. Kuori valittaa kovaa kohtaloa, joka on urheata sankaria kohdannut. Vihdoin selittää Aijas tehneensä päätöksen: hän on kulkeva sitä tietä, jota hänen tulee kulkea, ja pian saadaan kuulla hänen kärsimystensä lopun olevan lähestymässä. Kuori iloitsee tästä. Mutta nyt tulee sanansaattaja, joka kysyy Aijasta ja sanoo tämän veljen Teukron saapuneen ja ennustajan Kalkaan neuvoneen, että Aijasta ei pidä päästää ulos ennen auringon laskua. Seuraavassa kohtauksessa istuu sankari meren rannalla katsellen miekkaansa, jonka on asettanut maahan kärki ylöspäin. Hän rukoilee jumalia, joita hän tahtoo lepyttää verellään, sanoo elämälle jäähyväiset ja syöksyy miekkaansa. Teukros valittaa veljensä kuolemaa ja arvelee kohtalon määränneen, että kuten Hektor oli sidottu Akilleyn vaunuihin Aijaalta saadulla vyöllä, niin kaatui nyt Aijas Hektorilta saamaansa kalpaan. Teukron tehdessä valmistuksia Aijaan ruumiin hautaamista varten, tulee Menelaos ja vaatii että se jätettäisi hietarannalle lintujen syötäväksi. Teukros kieltäytyy tottelemasta hänen käskyään, ja sillä aikaa kuin Menelaos on poissa noutamassa veljeänsä Agamemnonia, kaivaa hän haudan. Agamemnon tulee ja herjaa Teukroa loukkaavilla uhkasanoilla. Syntyy kiista, josta olisi saattanut tulla ikäviä seurauksia, jos ei Odysseys olisi saapunut sitä keskeyttämään ja ruvennut välittäjäksi, kehoittaen Agamemnonia seuraamaan jalon mielenlaatunsa ja hyvän järkensä neuvoja. Kääntyen Teukron puoleen tarjoo Odysseys apuaan hautaukseen, mutta tästä veli kiitollisena kieltäytyy, koska se ehkä saattaisi olla vainajasta vastenmielistä.
Trakialais-immet.