Hänen vertaistaan puhujaa tuskin koskaan on löytynyt. Hänen kaunopuheliaisuutensa oli luontaisen neron ja uutteran harjoittelemisen yhdystulos, ja hänen mestaruutensa osoittui siinä, että hän osasi esittää kaiken sen, mikä hänen tarkoitusperälleen oli tärkeää, sopivimmalla hetkellä, juuri kun hän ensin oli varalta valmistanut kuulijainsa mielet sitä vastaanottamaan, ja samalla kiertotietä istuttaa heihin mielipiteitä, joita suorastaan lausuttuina olisi ankarasti vastustettu.
Lukianos.
Kuoli v. 200 e.Kr.
Lukianos syntyi köyhistä vanhemmista Syrian kaupungissa Samosatassa. Lopetettuaan koulunkäyntinsä meni hän erään sukulaisensa luo kuvanveistotaitoa oppimaan. Hän sai selkäänsä ja juoksi takaisin kotiinsa. Silloin näki hän, kuten itse kertoo, unessa kaksi hengetärtä; näistä oli toinen kuvanveisto-taiteen haltijatar, joka vakuutti hänen ruumiintyöllä saavan hyvän toimeentulonsa — toinen oli "tiede", joka lupasi hänelle opettaa kaikki muinaiset tapaukset, saattaa hänet perehtymään esi-isäin mainioihin tekoihin ja puheisin sekä varustaa hänen sielunsa oikeamielisyydellä, hurskaudella, leppeydellä, häveliäisyydellä, järkevyydellä ja vakavuudella ja opastaa sitä rakastamaan kaikkea ihanaa ja harrastamaan kaikkea jaloa. Lukianos liittyi seuraamaan viimemainittua ja rupesi, kaunopuheliaisuutta opiskeltuaan, pitämään esitelmiä ja luentoja eri paikoissa, jatkaen sitä aina 40:teen ikävuoteensa, jolloin hän kirjailijana ja Sokrateen koulun filosofina asettui Athenaan. Vanhoilla päivillään pääsi hän prokuraattoriksi Alexandriaan; siitä sai hän palkan, vaikka tointa hoiti viransijainen.
Yleisimmin tunnettu hänen teoksistaan on "Jumalten puheenvaihtelut", joissa hän ivaa pakanallisen uskonnon hullutuksia ja pilkkaa satuja ja pyhiä taruja, joita kansa ei enään uskonut. Näytteeksi olkoon tässä puheenvaihtelu Zeyn ja lemmen jumalan Eron välillä:
Eros: Mutta vaikka nyt olenkin tehnyt väärin, hyvä Zeys, niin suo se minulle anteeksi, sillä poikahan minä vielä olen ja ymmärtämätön.
Zeys: Sinäkö poika, Eros, sinä joka olet paljoa vanhempi kuin Japetos (eräs titani)! Luuletko ehkä itselläsi olevan oikeutta kuulua lasten joukkoon, sentähden ettei sinulla ole partaa eikä harmaata hiuksissasi, vaikka olet vanha ukko nahjus ja oikein pääveijari?
Eros: Mutta mitäpä hirveätä pahaa sinulle olen tehnyt, minä mokomakin ikämies, kuten sinä sanot, koska vielä aiot panna minut kahleisinkin?
Zeys: Vai niin, sinä saakelin ryökäle, eikö sillä ole mitään väliä, että olet minua pilkkana pitänyt ja saattanut jos joksikin: satyyriksi, sonniksi, kultasateeksi, joutseneksi ja kotkaksi? Sitä vastoin et ole ketäkään minuun lemmestyttänyt, ja sinua saan siitäkin kiittää, etten ole yhtä ainoatakaan naista miellyttänyt. Minun täytyy vain aina käyttää taikakeinoja ja tekeytyä tuntemattomaksi; sillä he tosin, rakastavat sonnia tahi joutsenta, mutta heti kun vilahdukseltakin näkevät minut, ovat he pelosta kuolemaisillaan.
Eros: Sehän on aivan luonnollista; sillä sentähden, oi Zeys, että he ovat kuolevaisia, he kauhistuvat sinua nähdessään.