3. Kummitus. Kauppias Theuropides on lähtenyt kaupparetkelle kolmeksi vuodeksi, ja sillä aikaa viettää hänen poikansa Philolaches tuhlaavaista elämää erään ystävänsä ja parin ilotytön seurassa. Isä palaa äkkiä kotiin, juuri kun herrasväki on istuutunut kemuilemaan. Orja Tranio sulkee silloin oven ja vakuuttaa kotiin palanneelle, että talo on jätetty autioksi sen vuoksi että siellä kummittelee. Meteliä kuuluu, ja Theuropides juoksee tiehensä peittäen päänsä viitalla. Tranio seuraa jälestä, ja he kohtaavat koronkiskurin, joka on lainannut pojalle rahoja ja vaatii niitä takaisin. Orja sanoo syyksi, että lainaa muka on käytetty toisen talon ostamiseen; sen vanha herra heti paikalla tahtoo nähdä. Uusia rettelöitä syntyy sen talon omistajan kanssa, jota orja, sanoo heidän ostamakseen. Pari orjaa, jotka lähetetään noutamaan pojan juopunutta ystävää, saavat asian vihdoinkin vähän valkenemaan. Theuropides raivostuu, vaan tyyntyy viimein, kun pojan ystävä, humalasta selvittyään, pyytää anteeksi ja lupaa maksaa kaikki.
4. Haaksirikko. Athenalaisella Daemoneella on tytär Palaestra, joka lapsena on ryöstetty pois kotoaan ja myyty parittaja Labraxille. Nuori Pleusidippus rakastuu tyttöön ja tahtoo ostaa hänet vapaaksi, mutta Labrax vie hänet salaa orjamarkkinoille Agrigentumiin, jossa toivoo saavansa paremman hinnan. Matkalla joutuu laiva haaksirikkoon aivan lähellä Daemoneen maatilusta, jonne Labrax oli houkutellut Pleusidippon. Palaestra ynnä eräs hänen ystävänsä ja Labrax sekä vielä muuan hänen seuralaisistaan pelastuvat maalle. Isä tuntee tyttärensä, ostaa hänet vapaaksi ja antaa hänet Pleusidippolle puolisoksi.
5. Sotavangit. Kappaleen alkupuheessa ilmoitetaan, että vankeina ovat Philokrates, nuori ylimys Eliin maakunnasta, ja hänen orjansa Tyndarus. Heidät oli Hegio, rikas Aitolialainen porvari, jonka vanhin poika on vankina Eliissä, ostanut taistelussa vangeiksi joutuneina. Toisen nuoremman pojan on kostonhimoinen vanki ryöstänyt ja vienyt Eliisen. Kappaleen pääviehätyksenä on uskollisuus, jota orja Tyndarus osoittaa herralleen Philokrateelle, jonka kanssa vaihettaa vaatteita, jotta Hegio lähettäisi hänet — luullen häntä orjaksi — sopimaan Philokrateen isän kanssa vangitun pojan vapauttamisesta. Erokohtaus nuorukaisten välillä, jotka lapsuudesta asti ovat kasvaneet yhdessä, on liikuttava. Petos tulee kuitenkin ilmi, ja Tyndarus tuomitaan pakkotyöhön kivilouhoksiin. Jonkun ajan perästä palaa Philokrates tuoden mukanaan Hegion vapaaksi ostetun pojan. Hän on myöskin saanut käsiinsä karanneen orjan, joka on salaa ryöstänyt Hegion nuoremman pojan, ja vihdoin tulee ilmi, että orja on myynyt pojan Philokrateen isälle, joka on antanut lapsen leikkitoveriksi pojalleen, ja siitä myöskin selviää, että tämä kadonnut poika on kivilouhoksiin lähetetty Tyndarus raukka. Nuorukainen noudetaan hetimiten kotiin, ja ilkeämielinen orja lähetetään sen sijaan konnantyöstään kärsimään ansaittua rangaistusta.
6. Kaksoisveljekset. Kaksoiset, joilla molemmilla on nimenä Menaechmus ja jotka molemmat ovat suuria veitikoita, ovat lapsuudesta asti eläneet erillään. Toisella näistä, joka asuu Epidamnossa, on paitsi vaimoaan vielä lemmitty, jolle hän antaa lahjoja — suurimmaksi osaksi hänen vaimoltaan varastettua tavaraa. Silloin saapuu Syrakusasta toinen veli Epidamnoon. Veljesten täydellinen yhdenmuotoisuus antaa aihetta hauskoihin vaihdoksiin. Menaechmus 2:ta pitää mainittu lemmitty Menaechmus 1:nä, eikä tämä huonoksu käyttää hyväkseen tilaisuutta peijata tytöltä useita koristuksia. Viimein veljekset tuntevat toisensa.
7. Amphitryo. Amphitryo, jonka täytyy lähteä sotaan, jättää vaimonsa Alkmenen siunattuun tilaan. Jupiter käy Alkmenen luona hänen miehensä hahmossa ja tuo mukanaan Merkurion, joka on pukeutunut Sosian hahmoon. Molempain parien yhteen tullessa syntyy paljon rettelöitä. Alkmene synnyttää kaksoiset, joista toinen, Herkules, polveutuu Jupiterista. Jupiter ilmestyy jumalana ja sovittaa puolisot.
8. Kultaruukku. Saituri Euklio on kätkenyt ruukullisen rahoja astioineen takan alle. Megadorus kosii hänen tytärtään ja saakin suostumuksen, mutta isä ei lupaa antaa mitään myötäjäisiä. Kun häitä ruvetaan puuhaamaan, katsoo ukko parhaaksi piilottaa ruukkunsa toiseen paikkaan, mutta orja Strobilus pettää hänet ja varastaa aarteen. Sillä välin tulee ilmi, että Megadoron veljenpoika, Lykonides, Cereen juhlassa on maannut nuoren morsiamen, joka kihlauspäivänä synnyttää lapsen. Lykonides tunnustaa syyllisyytensä, Megadorus luopuu vaatimuksistaan ja Lykonides nai Phaedrian. Strobilus, joka tahtoo ostaa itsensä vapaaksi varastetuilla rahoilla, huomataan varkaaksi ja pakoitetaan luopumaan aarteesta.
9. Pseudolus. Kappaletta pidetään Plauton mielikomediana. Kallidorus rakastaa tyttöä, joka on orjakauppias Ballion oma, ja tämä on myynyt immen Kartagolaiselle upseerille. Kartagolainen, joka jo on maksanut kolme neljännestä hinnasta, aikoo matkustaa pois ja laittaa lähettilään suorittamaan loput ja noutamaan tyttöä. Tiellä tapaa sanansaattaja Kallidoron orjan Pseudolon, joka viekkaudella saa haltuunsa upseerin kirjoituksen, hankkii tarvittavat rahat ja vie tytön mukanaan oman herransa luo.
Kaksi muuta huvinäytelmää, "Epidikus" ja molemmat Bachantit, käsittelevät samanlaisia tapauksia, ja niissä on pääosat sukkelilla ja julkeilla orjilla.
10. Kartagolainen nuorukainen. Kappale, joka kirjoitettiin toisen Punilaisen sodan aikana, tietysti jo senkin vuoksi miellytti Romalaisia, ja oppineessa maailmassa on sillä erityinen arvonsa sen kautta, että se on ainoa meille säilynyt näyte Kartagon kielestä. Juoni ei ole ensinkään kekseliäästi kokoonpantu, vaan ikävästi kehitetty; mutta lempisuhde sankarin ja sankarittaren välillä on osittain lämpimästi kuvattu. Muuten siinä löytyy hauska kohtaus, jossa herra lähettää orjan lemmittynsä luo puhumaan puolestaan ja sitten pieksee häntä pahanpäiväisesti sentähden että tämä asiaa ajaessaan on käyttänyt liian lemmekkäitä sanoja.
Terentius.