Kuoli v. 159 e.Kr.

Terentius oli Plauton kuollessa vain kymmenen vuoden vanha. Syntyneenä, kuten sanotaan, Kartagossa, kasvoi hän orjana Romalaisen senaattorin Terention perheessä, kunnes tämä hänet vapautti ja hän tavan mukaan otti isäntänsä nimen. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen ja pääsi sen kautta hyväntekijänsä ylimykselliseen seurapiiriin, josta hänellä varmaankin on ollut paljon hyötyä kirjailijatoimessaan. Ne kuusi kappaletta, jotka tässä seuraavat, ovat luultavasti ainoat, jotka hän sai niin valmiiksi, että niitä voitiin näytellä, koska hän 35:n vuotisena läksi Romasta Kreikkaan, jossa samana vuonna kuoli.

Tyttö Androsta.

Tapahtumapaikkana on Athena, mutta kieli, tavat ja luonteet ovat romalaisia. Ukko Simo ilmoittaa eräälle vapautetuistaan, kokki Sosialle, tarvitsevansa tämän apua luotettavaisuutta ja vaiteliaisuutta vaativassa asiassa. Keskustelu heidän välillään todistaa miellyttävällä tavalla siitä ystävällisestä suhteesta, joka joskus vallitsi isännän ja palvelijan kesken. Simo on äskettäin nähnyt poikansa Pamphilon saattavan tavattoman kaunista tuntematonta impeä hautajaisista, vaikka poika on kihloissa vanhuksen ystävän Kremeen tyttären kanssa. Kremes on myöskin kuullut asiasta puhuttavan ja vieläpä sanottavan, että nuori mies salaa on naimisissa tuntemattoman kaunottaren kanssa. Päästäksensä asian perille tahtoo Simo uskottaa poikaansa, että häät ovat samana iltana vietettävät, ja Sosia lupaa olla avullisena valheellisen uutisen levittämisessä. Mutta Pamphilolla on hyvin uskollinen palvelija nimeltä Davus, joka aina on valmis ehkäisemään ukon tuumia ja juuri on saanut petoksesta vihiä. Hän miettii paraikaa, miten käyttäytyä, kun Simo astuu sisälle ja pyytää häntä estämään nuorta herraansa tyhmyyksistä. Jos hänellä ennen olikin ollut lemmenseikkailuja, niin jääkööt ne sikseen; mutta nyt hänen pitää alottaa uutta elämää. Ukko viittaa siihen, että pojan syrjähdykset luultavasti ovat kääntyneet pahaan päin sentähden että hänellä on ollut huono opettaja. Davus ei ole pistosta ymmärtävinään, vaan virkahtaa teeskennellyllä viattomuudella nuo puheenparreksi muuttuneet sanat: "Minä olen vain Davus, enkä Oidipos", s.o. minä en ole sukkela kuni Oidipos ongelmoita arvaamaan. Simo suuttuu ja lupaa antaa hänelle senkin löylytyksen ja lähettää hänet myllyyn, jos hän millään tavoin koettaa estää vanhuksen rakentamaa avioliittoa. Kuitenkin onnistuu Davon saada tietää, ettei häitä varten ole mitään valmistuksia tehty ja että Kremes yhä kieltäytyy antamasta tytärtään miehelle, jolla hän luulee jo ennestään olevan puolison. Hän neuvoo sen vuoksi Pamphiloa — joka on joutunut ihan ymmälleen, ensiksikin isän päätöksen kautta ja sitten vielä sen kautta että hänen lemmittynsä on hänelle synnyttänyt pojan — suostumaan avioliittoon viivyttääkseen asian ratkaisua; saattaahan sillä aikaa jotakin tapahtua, joka hänet pulasta pelastaisi. Mutta Simo menee suorastaan Kremeen luo, vakuuttaa että kauppa Pamphilon ja tytön (Glyceriumin) välillä on purettu ja pyytää ystäväänsä arvelematta antamaan tyttärensä pojalleen avioksi. Hän kutsuu luokseen Davon ja miltei pyydä tältä anteeksi sitä epäluuloa, jota on häntä kohtaan osoittanut, ja ilmoittaa Davolle Kremeen antaneen suostumuksensa. Mutta silloinpa ilmestyy uusi rakastaja. Pamphilolle morsiameksi aiottua Philumenaa näyttää enemmän miellyttävän sulhasen ystävä Klarinus kuin itse ylkämies. Pamphilus on aina vakuuttanut Klarinolle, ettei hän aio tyttöä naida, mutta nyt ystävä tietysti rupee häntä epäilemään petolliseksi. Davus lupaa kääntää kaikki hyvin päin ja saa imettäjän antamaan haltuunsa lapsen; tämän hän nyt vie Simon ovelle juuri kun Kremes tulee käymään ystävänsä luona. Nyt riita syntyy, ja naimiskauppa puretaan.

Silloin saapuu muukalainen tuoden sen uutisen, että Glycerium on Athenalaisista vanhemmista polveutuva aatelisneito; mutta Simo ei tahdo sitä uskoa, vaan lähettää Davon, joka hänelle on uutisen ilmoittanut, vankeuteen. Pian kuitenkin tulee totuus ilmi: luultu tyttö Androsta on myöskin Kremeen tytär. Tyttö oli aivan nuorena jätetty setänsä hoidettavaksi ja oli silloin, kuten luultiin, hukkunut erääsen haaksirikkoon. Nyt kaikki selkkaukset selviävät: Pamphilosta tulee sittenkin Kremeen vävy, Klarinus saa Philumenansa ja Davus pääsee vapaaksi.

Kuohilas.

Tämän kappaleen sanotaan kaikista Terention huvinäytelmistä saavuttaneen suurimman suosion. Thraso, rikas suulas katteini, jolla on eräs loisio nimeltä Gnatho, kyöhää nuorta naista, Thaista; mutta tätä miellyttää enemmän muuan nuori herra Phaedria, vaikka hän ei sentään rikkaallekaan ihailijalleen tahdo rukkasia antaa. Phaedriaa on Thaiin luona käydessään kerran käsketty menemään tiehensäkin, ja sen vuoksi hänen orjansa Parmeno neuvoo häntä matkustamaan maalle; Thais muka sitten pian kyllä lähettäisi häntä noutamaan. Thais ilmoittaa hänelle ei tahtovansa loukata Thrasoa juuri nyt, kun tämä on luvannut hänelle lahjoittaa kauniin orjattaren, jonka Thais tahtoo antaa takaisin orjattaren ystäville. Phaedria lupaa pysyä poikessa kokonaista kaksi päivää ja lähtee, vaikka vastahakoisesti, jäähyväisiksi lausuen seuraavat sanat:

"Mä toivon, että luona upseerin
Oot hänest' erilläs ja päivin, öin
Mua lemmit, mua ikävöit,
Mun näet unissas, mua aattelet,
Minusta ilos saat ja omain oot —
Mun sydämein oot, yhtä varmaan kuin sun oon".

Tiellä orjattaren seurassa mennessään Thaiin luo tapaa Gnatho Parmenon, ja heidän välillään syntyy hupainen sananvaihtelu. Heti sen jälkeen kohtaa Parmeno Kaerean, Phaedrian nuoremman veljen. Tämä on silmittömästi ihastunut suloiseen tyttöön, jonka hän on nähnyt kadulla ja joka Parmenon arvelun mukaan ei ole kukaan muu kuin orjatar, jota Gnatho saattoi Thaiin luoksi. Parmeno sanoo tyttöä liian halvaksi hänelle, mutta siitä Kaerea vain kiihottuu yhä enemmän. Silloin Parmeno neuvoo häntä mustaamaan kasvonsa ja vaihettamaan pukua Etiopialaisen orjan kanssa, jonka hänen veljensä aikoo lähettää Thaiin luoksi. Sen tehtyään pääsee Kaerea orjana uuden emäntänsä taloon, jossa Thrasokin silloin sattuu olemaan. Seuraavana aamuna on kaunis orjatar paennut vale-orjan seurassa. Phaedria, jonka oli mahdoton pysyä poissa määrätyt päivät, tapaa kotonaan todellisen mustan orjan puettuna veljen vaatteisin, ja petos tulee ilmi. Thraso ja Thais joutuvat nyt keskenänsä riitaan; Thraso tahtoo lahjansa takaisin, vaan sitä hänelle ei anneta. Hän päättää ottaa tytön väkisin, vaan Thaiin veli, joka on tullut käymään sisarensa luona, tahtoo lähteä noutamaan poliisia. Silloin tulee Thraso, mukanaan joukko orjia ja kuokkavieraita, mutta Thais sulkee oven ja varustautuu puolustaimaan. Kiivas sanasota syntyy, jossa veli ikkunasta julistaa, että hänen sisarensa on Athenalainen vapaasukuinen nainen. Gnatho huomauttaa päivällishetken olevan käsillä, jonka jälkeen piirittäjät marssivat matkaansa.

Phormio.