"Suo tuhat muiskua, sitten sata,
Pian tuhat taas ja niin jälleen sata;
Tuhannet tuhansiin kun niin on koottu,
Sekoo laskumme, jotta me emme itse
Enää tiedä, ja moittija vähemmin vielä,
Impeni armain, kuin monest' suudeltiinkaan".
Hänen hellän lempensä arvoton esine piti kauneutensa muillekin alttiina, ja tunteilla, jotka vaihtelevat vihan ja vielä sammumattoman rakkauden välillä, laulaa runoilija:
"Muinen, Lesbia, virkoit, että Katullosi yksin
Sun omistais — Jupiter tähteni rukkaset sais!
Silloin sua lemmin, en kuin ken tahans' impeä lempii,
En, vaan poikoaan kuin isä tai vävyään.
Nyt, sinuhun vaikk' lempeni on entist' tulisempi,
Halvemp' mulle sä oot, et toki niin rakas nyt.
Miksi? sä niin kysyt. Oi! kun armas niin lempijää loukkaa,
Vaikka hän lempisi kuin, raukeaa kunnioitus".
Hänen erilaatuisten runoelmiensa joukossa on myös omistusrunoja Kornelius Nepokselle ja Cicerolle. Yleisesti tunnettuja ovat myöskin hänen häärunonsa — epithalamia — joista nähdään, kuinka Romalaisten avioliitot rakennettiin, ja joista uudemmat runoilijat ovat hyvin paljon lainanneet. Hänen laajimmat teoksensa olivat kuitenkin kolme eepillistä Alexandrialaisen koulun kirjoitustapaan sepitettyä runoelmaa. Eräästä tällaisesta, nimeltä "Peleyn ja Thetiin häälaulu", sanoo muuan samanaikuinen arvostelija, että sitä sulostaa se omituisen herttainen, tyyni valo, joka leviää yli uinailevan maailman varhain valkenevan kesäaamun koittaessa. Kappale käsittelee, usein poiketen aineesta, jolloin se samalle, on jäljennöstä, sankari Peleyn häitä merijumalattaren Thetiin kanssa, jolloin juhlaan tulee vieraiksi jumalia ja jumalattaria, tuoden mukanaan morsiuslahjoja, ja kohtalottaret ennustaen ylistävät tästä avioliitosta syntyvän pojan — Akilleyn — urotöitä. Runoelma päättyy Hesiodolta lainatulla jälkikatsahduksella viattomuuden aikakauteen, jolloin jumalat menivät kuolevaisten kanssa avioliittoon, kunnes rikollisuus ja kauheat paheet turmelivat tuon hyvän välin.
Toinen eepillinen runoelma, "Atys", kuvaa Kreikkalaista nuorukaista, joka oli pyhittänyt elämänsä Kybelen palvelukseen ja joka, hurjaa vauhtia kiidettyään läpi metsien ja yli vuorten, havaitsee tehneensä ajattelemattomasta. Runoelman mahti on sen vilkkaassa poljennossa ja siinä näennäisessä todenmukaisuudessa, jolla Katullus on kuvannut onnettoman nuorukaisen suurta innostusta sekä hänen kauhuaan ja epätoivoaan, kun hän jälleen on järkiinsä tullut.
Kolmannella runoelmalla on nimenä "Bereniken hiukset" ja se kertoo Egyptiläisestä kuningattaresta Berenikestä, joka lupasi uhrata hiuksensa Afroditelle, jos hänen miehensä onnellisesti palaisi sotaretkeltä. Kuninkaan palattua Berenike täyttikin lupauksensa, mutta tukka hävisi temppelistä. Egyptiläiset tähteintutkijat selittivät asian niin, että se oli muuttunut tähtikihermäksi, ja latinalainen runoilija kertoo tukan retkestä läpi ilmojen, kunnes se joutui Afroditen helmaan, josta se vietiin sille määrättyyn paikkaan lähelle Leijonanhännän tähtikihermää, vaikka se sieltä kuitenkin olisi mielellään tahtonut päästä pois kaunistamaan haltijattarensa päätä.
Lukretius.
Kuoli noin v. 55 e.Kr.
Lukretius polveutui jalosta romalaisesta suvusta ja kuoli parhaassa iässään. Hänen kirjailijamaineensa perustuu opetusrunoelmaan Aineiden luonnosta, jossa tieteellisesti esitetään maailmakaikkisuutta sekä ihmisen suhdetta siihen ja samalla kuvataan ihmiskunnan kehitystä ja sivistystä. Muista runoilijoista poiketen kammoo hän kuvannollisten korulauseiden käyttämistä, esittää ajatuksensa mitä yksinkertaisimmalla tavalla ja koettaa ainoastaan todistaa väitöstensä totuutta. Hänen jälkeensä on tiede jättiläisaskelin edistynyt, vaan kuitenkin on kummastuttavaa, kuinka läheisesti hänen mielipiteensä pitävät yhtä nykyaikuisten luonnontutkijain mielipiteiden kanssa ja kuinka monta hänen ajatuksistaan ja opeistaan myöhimpinä aikoina ovat ilmestyneet aivan uusina keksintöinä.
Mutta Lukretion silmämääränä ei ollut ainoastaan ihmisten tutustuttaminen elämän salaisuuksiin, vaan myöskin tien osoittaminen parempaan ja onnellisempaan olemiseen, johon voitaisiin päästä ainoastaan aineen muuttumattomia lakeja uskollisesti seuraamalla.