Seuraavana aamuna uudistetaan tappelu, ja Kreikkalaisia ahdistetaan kovasti. Akilleys lähettää Patrokleen tiedustelemaan millä kannalla asiat ovat, ja Nestor pyytää häntä taivuttamaan herraansa tulemaan avuksi. Troijalaiset ryntäävät Kreikkalaisten varustuksia vastaan, ja samalla kotka pudottaa ilmasta purppurapunaisen jättiläiskäärmeen taistelevien keskelle. Tätä pitävät Troijalaiset vaarallisena ennusmerkkinä, mutta Hektor selittää, ettei hän vähääkään huoli ennuslinnuista, lentäkööt ne oikealle aamunkoita ja aurinkoa tahi vasemmalle sumuista hämärää kohden: "Paras ennuslintu on se, joka kehoittaa meitä isänmaata puolustamaan!"
Kauan taistellaan vaihtelevalla onnella, kunnes Hektor tempaa valtavan suuren kiven ja sillä murskaa varustusten puuportin, jonka läpi Troijalaiset syöksyvät vihollisten leiriin, ja Kreikkalaiset pakenevat päin päätimysten laivoilleen. Mutta nyt esiintyy Poseidon — Neptunus — ennusmiehen Kalkaan hahmossa, kokoo pakenevaiset ja pakoittaa Hektorin pysähtymään. Kuitenkin ovat Kreikkalaisten laivat vähällä tulla poltetuiksi, ja ainoastaan suurella vaivalla saadaan kumotuksi tehty ehdotus työntää laivat mereen ja paeta pois yön pimeässä.
Here lainaa nyt Afroditelta sulouden vyöhyen, ja hänen onnistuukin vyön tenhokkaalla voimalla siihen määrään hurmata puolisoaan, että tämä unohtaa Troijalaiset, ja Poseidon itse johtaa Kreikkalaiset taisteluun. Aijas tapaa Hektorin ja viskaa kiven vasten hänen rintaansa. Hektor kaatuu tainnuksiin maahan, ja Kreikkalaiset rientävät esiin ryöstääkseen hänen varusteensa; mutta Troijalaisten johtajat suojelevat Hektoria ja vievät hänet pois omiin vaunuihinsa.
Zeys herää sillä välin juuri parhaiksi poistaakseen Troijalaisilta uudet uhkaavat vaarat. Suuttuneena kääntyy hän "parantumattoman" Heren puoleen ja muistuttaa häntä siitä kurituksesta, jonka tämä on hänen valtavasta kädestään saanut, ja selittää että Kreikkalaiset vastedeskin tulevat jäämään tappiolle taistelussa, kunnes ovat sovittaneet Akilleylle tehdyt vääryydet.
Sentähden lähetettiin Apollo innostuttamaan Hektoria ja saattamaan häntä taisteluun. Nopeana kuin kyyhkyishaukka kiitää Apollo Hektorin luo, joka jo "oli istuallaan" levolla "voimiaan virkistäen", sytyttää hänessä "valtavaa uhka-uljuutta", vie hänet takaisin taisteluun ja suojelee häntä heidän kulkiessaan, pakoittaen kauhealla Egidi kilvellään vihollisten rivit taantumaan. Kreikkalaiset väistyvät ensimmäisen laivarivin taakse.
Akilleys, joka kuulee lähestyvän tappelumelskeen ja jo pelkää että vihollinen polttaa laivat, sallii Patrokleen pukeutua varuksiinsa ja lähteä auttamaan Kreikkalaisia. Troijalaiset, jotka luulevat häntä itse Akilleyksi, väistyvät kauhistuneina; mutta Patrokles tunkeutuu uhkarohkeudessaan liian pitkälle. Apollo astuu häntä vastaan ja ryöstää häneltä aseet, Euforbos haavoittaa häntä selkään ja Hektor lävistää hänen ruumiinsa keihäällään. Kuolinhetkellään ennustaa Patrokles, että Hektor itse pian on kaatuva Akilleyn kostavan käden kautta. Patrokleen ruumiista syntyy nyt pitkällinen vimmattu taistelu, mutta vihdoin onnistuu Menelaon Merioneen avulla korjata se kotiin.
Akilleys raivoo vihan vimmassa, surren aseveikkonsa kuolemaa. Hän sirottaa tuhkaa päänsä päälle, heittäytyy pitkälleen maahan, repii tukkaansa ja hehkuu kostonhalusta. Hänen äitinsä Tetis muistuttaa häntä, että kun Hektor kaatuu, ei Akilleyn omakaan kuolema ole kaukana; mutta se ei vaikuta Akilleyyn vähääkään. Eihän sankarivoimainen Herakleskaan voinut kuolemata välttää. Mutta aseitta ei hän voi taistella, ja äiti lupaa hankkia seuraavaksi päiväksi hänelle varusteet, jotka Hefaistos yön kuluessa takoisi.
Sillä välin kehoittaa Iris Akilleytä antamaan Troijalaisten kuulla ääntänsä, ja seisten varustuksilla Athenen kilven suojassa huudahtaakin tämä mahtavasti kolme kertaa. Troijalaiset valtaa kauhu, ja he luopuvat rynnäköstä Kreikkalaisia vastaan, jotka kantavat Patrokleen ruumista Akilleyn telttaan.
Tetis lähtee sillä aikaa jumalaisen takojan Hefaiston luo, joka lupaa hankkia hänen pojalleen uudet varusteet ja heti ryhtyy työhön. Uljain näistä uljaista aseista on kilpi, johon taitehikas mestari kuvaa maan ja kaksi kaunista kaupunkia, taivaan aurinkoineen, kuineen ja tähtineen, sekä meren.
Siten uudelleen varustettuna taisteluun lähtee Akilleys Agamemnonin telttaan, tiellä kehoittaen Kreikkalaisia valmiiksi varustautumaan. Hän ja Agamemnon myöntävät molemmat käyttäytyneensä moitittavasti, ja sopivat keskenään. Odysseys neuvoo parhaaksi, että väki ensin virkistäisi itseänsä vahvalla aterialla, ja sen kestäessä istuu Akilleys erillään, ja Athene ravitsee häntä nektarilla ja ambrosialla. Kun kaikki on valmiina, astuu hän sotavaunuihinsa, joita vetävät hänen isänsä maan kuulut hevoset Xantos ja Balios.