Teoksensa "Työ ja päivät", jonka hän omistaa Perses nimiselle veljelleen, joka oli hänelle tehnyt suurta vääryyttä, alottaa hän vertaamalla toisiinsa kunniallista työtä ja laiskuutta, rehellistä uurastusta ja kateellista kiistakilvoittelua. Hän esittää sitten pitkän jonon maanviljelystä koskevia havaintoja ja luettelee lopuksi ne päivät, joita pidetään suotuisina tai epäsuotuisina maatöihin ja toimituksiin vesillä.
Esittäessään Prometeyn tulenryöstöä kertoo hän, kuinka Zeys käskee Hefaistoa ja muita jumalia luomaan Pandaro naista, joka lippaastaan päästää kaikki haikeat huolet, mitkä ihmiskuntaa vaivaavat, mutta toivolta, joka pohjalla piilee, sulkee kannen kiinni. Sitten kuvaa hän viisi maailman aikakautta ja kasvavan pahuuden, jonka ne tuovat mukanaan.
Ensin tulee kultakausi. Suruttoman elämän perästä tuli kuolema sen ajan ihmisille kuin suloinen uni, ja heidän haamunsa jäivät maailmaan tehden hyvää, pitäen silmällä oikeutta ja vääryyttä sekä levittäen hedelmällisyyttä. Hopeakautena elävät ihmiset viattomuudessa vielä sata vuotta, mutta he eivät suo jumalille näille tulevaa kunniaa, ja sentähden muuttuvat he kuoltuaan tosin onnellisiksi hengiksi, vaan alempi-arvoisiksi. Pahemmin käy vaskikautena. Sen ihmiset eivät ole ensinkään edellisten kaltaisia. Niillä on
sydän kuin timantti, vahvat, valtavat käsivarret vastustamattomin voimin. He toisiaan surmaten tuonen synkkiin kauhuihin vaipuvat mainetta ilman.
Kun multa on peittänyt tämänkin sukupolven, seuraa neljäs sukupolvi, oikeamielisempi ja jalompi kuin edellinen ja rikas sankareista, joita kutsutaan puolijumaliksi ja jotka käyvät kauheaa sotaa seitsenporttisen Theben ja Troijan luona. He joutuvat kuolemansa jälkeen "autuaitten saarille", jossa heille kolme kertaa vuodessa suodaan mitä herttaisimpia hedelmiä.
Viimeksi tulee rautakausi, runoilijan oma aikakausi, jolloin ihmiset ovat perin turmeltuneita ja "sikiöt" harmaantuvat heti syntymänsä jälkeen, jolloin uskollisuus on kadoksissa ja lapset julkeasti saattavat vanhempansa häpeään, jolloin
"nyrkki on vallan määränä, toinen ryöstävi toistaan, vilpittömyyttä ei kärsitä, jumalten pelkoa ei myös, hurskautt' ei ees".
Runoilija neuvoo valitsemaan maanviljelys-töitä varten sopivinta aikaa tähtien liikunnon mukaan. Elon korjuu on alettava kun Pleiadit (seulaset) nousevat Toukokuussa taivaalle, ja touon aika on silloin kuin ne Marraskuussa laskeuvat, ja sekä eloa korjattaessa että kylvöä tehtäessä on oltava alasti. Maanviljelijä olkoon itse varustettu tarpeellisilla työkaluilla, niin ettei hänen tarvitse muilta lainata, ja hän ei saa tuonnemmaksi lykätä mitään, jos tahtoo saada aittansa täyteen. Vieläkin hänelle ilmoitetaan, milloin metsä on kaadettava ja millaista puuta hänen tulee käyttää työkaluihinsa. Kynnettäessä käytettävät härät olkoot yhdeksän vuotisia, itse kyntäjä neljänkymmenen vuotias, ja ennen kylvölle menoa tulee hänen syödä kahdeksan palaa nelijuovaista leipää. Nuoremmat miehet eivät kelpaa tähän toimeen, sillä he "vilkuvat rauhattomasti toveriensa jälkeen."
Samalla tarkkuudella luetellaan joka vuodenajalla tehtävät maanviljelys-työt. Ei mitään unhoteta; karjaa on suojeltava talvikylmältä, työmiehet ovat varustettavat lämpöisillä vaatteilla ja hyvin ruokittavat, viiniköynnökset oikeaan aikaan karsittavat ja silmästettävät, talonväen on elonkorjuu-aikana noustava aikaisin makuulta, ja tarpeellista lepoa ja virkistystä on suotava kesän kuumimpana aikana. Kun vilja on puhdistettu, voi palvelusväkeä vähentää tai vaihtaa, ja terävähampainen koira on pidettävä varastoja vartioimassa.
Vielä neuvotaan, milloin on paras vesillelähtö-aika, miten miehen tulee käyttäytyä puolisoa valitessaan — tämä ei saa iältään olla kolmeakymmentä vuotta vanhempi — miten on seurusteltava ystävien kanssa, ja kaikellaisia pikkuseikkoja, joita jokapäiväisessä elämässä on noudatettava. Erittäin merkitään, mihin työhön kukin kuukauden päivä parhaiten sopii. Niin esimerkiksi ei kelpaa kuun kolmastoista päivä koskaan kylvöpäiväksi, mutta sopii erinomaisen hyvin istuttamiseen. Kuudes päivä keskeltä kuukautta on turmiollinen kasveille, mutta synnyttää uhkeita poikalapsia; sitä vastoin se ei ole edullinen tyttöjen syntymäpäiväksi eikä myöskään hääpäiväksi.