YHDESTOISTA LUKU.
Kalulu joutuu vangiksi. — Soltali poltetaan. Kalulu saa käskyn valmistautua kuolemaan. — Soltalin kuoleman jälkeinen yö. — Rotta vapauttaa leijonan. — Tifum pahan loppu. Murhako? — Niani sanoo sitä "oikeudeksi". Selim pyytää Kalulua seuraamaan mukanaan kotiinsa. — He päättävät matkustaa Ujijiin.
Kolme tuntia ennen aamunsarastusta hiipi kolmenkymmenen miehen suuruinen joukko, jota Ferodia johti, kirkkaassa kuutamossa Katalambulan pihalle. Yhtä suuri joukkue kiiruhti Soltalin majalle, ja kaksikymmentä sotilasta miehitti portit.
Kun Ferodia oli nähnyt jokaisen asettuvan paikoilleen, odotti hän vielä hetken aikaa, kunnes hän näki suuren joukon mustia olentoja hiipivän aukealle pihalle ja sai kuulla, että liittolaiset tulvivat porteista sisään. Sitten hän astui Kalulun majaan. Hetken aikaa hän tarkasteli nukkuvia nuorukaisia — Kalulua, Selimiä ja Abdullahia — ja annettuaan merkin Tifumille ja takana seisoville sotilaille hän hyökkäsi riemuhuudoin vihatun Kalulun kimppuun, samalla kun Tifum kävi käsiksi Selimiin ja eräs sotilas Abdullahiin.
Yhä useampia Ferodian miehiä tulvi paikalle, ja ennenkuin nuorukaiset olivat ennättäneet kunnolla herätä, olivat he sidotut ja avuttomia vankeja. Watutain sotahuuto, jonka Ferodia ensin kajahdutti ilmoille, kaikui nyt joka taholta, ja suuri joukko kiiruhti Simban ja Moton majalle, mutta nämä olivat jo valmiit taisteluun. Tosin he eivät olleet ennättäneet ladata pyssyjänsä, mutta niiden varsilla he murskasivat jokaisen pään, joka uskalsi tunkeutua pimeään majaan. Mutta katto oli siksi matala, ettei Simba voinut käyttää koko voimaansa. Lopulta ylivoima pääsi voitolle, ja Simba ja Moto viskattiin maahan ja vangittiin.
Ei kestänyt kauan ennenkuin Ferodia oli herrana kylässä. Suunnitelma oli siksi hyvin valmistettu ja siksi taitavasti pantu toimeen, ettei se olisi voinut epäonnistua. Jokainen, joka heräsi tuohon hirveään huutoon, joutui heti vihollisten käsiin, ja aamulla oli Ferodian hallussa viisi tuhatta orjaa, sillä sotavangit Keski-Afrikassa ovat heti orjia.
Ne kahleet, jotka löydettiin kuninkaan varastohuoneista ja jotka aikaisemmin oli ryöstetty arabialaisten leiristä Kwikurussa, tulivat nyt hyvään tarpeeseen, ja Kalulu, arabialaispojat ja muutamat itsepintaisimmista vangeista pantiin kaularautoihin, mutta kun ei löydetty mitään lukkoja, sidottiin rautojen molemmat päät vain köydellä lujasti yhteen. Kädet selän taakse sidottuina ja yhteen kahlehdittuina ajettiin heidät ulos. Niin pian kuin kuninkaan aarrekammio oli tyhjennetty ja rahat jaetut sotilaitten kesken ja viety hyvään talteen kylän ulkopuolelle, sytytettiin kaikki majat tuleen. Äärettömän lyhyessä ajassa oli koko kylä liekkien vallassa, ja olkikatot sekä öljy ja voi, joita säilytettiin suojissa, lisäsivät tulen raivoa.
Sillä välin kun kylä, jossa oli vietetty niin monta hauskaa, meidänkin kertomuksessamme mainittua hetkeä, muuttui suureksi mustaksi tuhkaläjäksi, nousi aurinko idästä yhtä loistavana kuin aina ennenkin valaisten tätä toista onnettomuusnäytelmää, jonka uhreina Kalulu, Selim ja Abdullah olivat.
Kun voittajat olivat jättäneet kylän oman onnensa nojaan, jaettiin orjat ja eri heimot erotettiin toisistaan. Ferodian osalle tulivat ne, joiden kohtaloa me olemme seuranneet.
Vasta sitten kun oli kuljettu niin pitkälle, että kaikki takaa-ajo oli mahdotonta, ja saavuttu paikalle, missä ei näkynyt teitä eikä ihmisjälkiä, lähestyi Ferodia sitä joukkoa, jossa Kalulu ja hänen ystävänsä olivat.