Simba odotti kärsivällisesti, kunnes puutumus oli kadonnut ja kuiskasi sitten:
"Kalulu, muistatko, mitä Soltali sanoi? Soltali sanoi, että Tifumin pää tulisi erotetuksi hänen ruumiistaan. Sen minä aion nyt tehdä. Tahdotko seurata mukana?"
Niinpian kuin Simba oli lausunut nuo sanat, oli kuin kipu olisi hävinnyt Kalulun ruumiista. Hän hypähti ylös ja oli huutaa ilosta, mutta Simba laski suuren kätensä hänen suulleen.
"Ei sanaakaan, ei hengähdystäkään, jos henkemme on sinulle kallis!" hän kuiskasi. "Ystävämme ovat puun takana ja he odottavat meitä. Sinun täytyy nyt totella minua, jos tahdot että aikeemme onnistuu."
Kalulu puristi Simban kättä seuraten sitten sanaakaan sanomatta häntä ja Niania, joka astui edeltä.
Tifumin majan läheisyydessä Mani pysähtyi, sillä hän oli yhtä viekas kuin se eläin, jonka nimeä hän kantoi, ja osoitti majaa, joka seisoi erillään toisista. Simba ojensi veitsen Kalululle ja kuiskasi hänelle: "Seiso tässä liikkumattomana kuin kuivunut puu, kunnes kuulet minun antavan merkin." Kalulu nyökkäsi ääneti.
"Nyt, Tifum paha", kuiskasi Simba päättävästi, "nyt on kysymys sinun tai minun hengestäni, ja luulenpa, että sinun vuorosi on tullut. Verelläsi sinun täytyy maksaa Selimin arvet sekä Kalulun kärsimykset. Mutta miten voin kostaa sinulle kaikkien puolesta? Herrani, sheikki Amerin, Isa paran ja pikku Mussoudin puolesta!" Ja uskollinen palvelija yllytti itseään yhä suurempaan kiihkoon ja vihaan. Sitten hän kumartui eteenpäin, tarttui suurin, jäntevin käsin Tifumin päähän ja puristi sen mäsäksi.
Kosto oli pantu täytäntöön niin nopeasti, että Kalulu hätkähti hämmästyksestä kuullessaan merkin. Hän saattoi tuskin uskoa, että verityö oli jo tehty, mutta hän astui päättävästi eteenpäin, ylpeänä siitä, että sai auttaa sellaista miestä kuin Simbaa. "Leikkaa se poikki!" sanoi Simba, ja Kalulu hakkasi pään irti ruumiista ilman vähintäkään omantunnonvaivaa. Soltalin ennustus oli siten toteutunut. Simba ja Kalulu aikoivat juuri poistua, kun Niani kuiskasi:
"Pyssyt ovat majassa!"
"Sehän on totta!" vastasi Simba ja palasi majaan, josta hän otti neljä pyssyä sekä kuulia ja ruutia ja antoi ne Kalululle ja Nianille kannettavaksi. Sitten hän otti pari keihästä ja pitkän arabialaisen miekan, jonka Tifum oli myöskin anastanut itselleen, ja näine saaliineen he palasivat takaisin yhtä hiljaa kuin olivat tulleetkin.