Puun juurella, missä toiset odottivat heitä, he jakoivat pyssyt siten, että Abdullah, Simba ja Moto saivat kukin pyssynsä ja Selim oman englantilaisen kiväärinsä, jota hän iloissaan puristi rintaansa vasten. Kalulu sai keihään, jousen ja viinen, Niani keihään sekä kallisarvoisen ruutisarven kantaakseen. Simba itse otti kuulia ja miekan. Kalulu kantoi kamalaa taakkaansa, mutta siitä ei kerrottu mitään muille. Simba kehoitti vain lähtöön, ja kaikki seurasivat häntä.
"Yöstä on vielä neljä tuntia jäljellä", sanoi Simba. "Meidän täytyy kulkea etelää kohti."
Viisisataa sotilasta oli edellisenä yönä kulkenut leirin ympärillä etsien hedelmiä, puita, vettä y.m. jotta pakolaisten ei tarvinnut pelätä, että heidän jälkensä keksittäisiin, ja Kalulu oli varovaisuuden vuoksi sitonut Tifumin pään lannevaatteeseensa, jotta tihkuva veri ei antaisi heitä ilmi. Kun he olivat päässeet syvälle metsään, ei kenenkään maksaisi enää vaivaa etsiä heitä. Ja taikauskoisimmat heidän vihollisistaan sanoisivat: "Soltali on vienyt heidät täältä!"
Simba, Moto ja Kalulu tiesivät tämän, ja vaikka he astuivatkin nopeasti, olivat he sittenkin rauhallisella mielellä. Kukin oli omiin ajatuksiinsa vaipunut, eikä puhunut sanaakaan ennenkuin aamu sarasti, jolloin Selim huomasi mytyn Kalulun kädessä ja kysyi mitä siinä oli.
"Älä kysy nyt, Selim veljeni, meidän täytyy astua eteenpäin", vastasi Kalulu, eikä asiasta puhuttu sen enempää ennenkuin he kello yhdeksän aikana aamulla pysähtyivät suon rannalle juomaan vettä. Kalulu laski silloin kädestään mytyn, vaate avautui ja miehen pää tuli näkyviin.
"Allah! Mitä tuo on?" huudahti Selim hämmästyneenä, ja Abdullah toisti samat sanat.
"Mitäpä se olisi muuta, rakkaat veljeni, kuin Tifum pahan pää?" sanoi
Kalulu.
"Mutta sehän on murha!" Selim huudahti kauhuissaan nähdessään tuon kalpean, kamalan pään. "Murha!" toisti Simba. "Sitä minä en sanoisi, nuori herra. Ehkä sinun kansasi sanoo sitä siksi, mutta me pakanat sanomme sitä oikeudeksi. Minä kuristin hänet ja Kalulu leikkasi hänen päänsä poikki. Eikö Tifum ollut aikonut leikata Kalulun päätä? Ja ehkäpä sinunkin. Sillä Allah tietää, että hän vihasi sinua!"
"Niin", vakuutti Niani, "minä kuulin Tifumin sanovan, että hän tekisi sen."
"Mutta hän ei tehnyt sitä, ja minä olen pahoillani, Simba, että turhaan tapoit hänet", sanoi Selim, joka vaivoin saattoi hillitä väristystä.