"Selim, Amerin poika, salli Simban, mrundin, kysyä sinulta, joko olet unohtanut isävainajasi, heimolaisesi ja omat kärsimyksesi? Missä he kaikki ovat? Sano, missä on Isa? Missä pikku Mussoud? Miten Abdullahia kohdeltiin? Miten kävi ystäväsi Kalulun? Missä on Soltali? Miten on Katalambulan kylän käynyt? Minä sanon sinulle, nuori herra, jos arabialaispoika voi unohtaa kaiken tämän, niin minä, mrundi, en voi sitä tehdä. Jos Tifum pahalla olisi tuhat elämää, niin minä lopettaisin ne kaikki, mikäli saisin siihen tilaisuuden. Mitä sanot siihen, Moto ystäväni? Enkö ole puhunut oikein?"
"Aivan oikein, veljeni Simba. Minä olisin tehnyt aivan samoin, ja pahoittelen vain, että sinä sait ottaa hänet hengiltä, sillä olisin tahtonut tehdä sen itse", Moto vastasi.
"Mitä sinä sanot, Kalulu?" kysyi Simba nuorelta päälliköltä.
"Tässä on vastaukseni", sanoi Kalulu ja heitti hymyillen pään ilmaan, niin että se pamahti maahan.
"Entäs sinä, Abdullah? Sinä, joka olet arabi?" jatkoi Simba.
"Koraani sanoo: Jollei vihollisesi tahdo lähteä luotasi ja tehdä rauhaa kanssasi ja lakata sotimasta, niin tartu häneen ja tapa hänet missä ikänä hänet löydät, sillä Allah on antanut oikeauskoiselle vallan hänen ylitseen. Ja koska sinulla on profeetta Muhammed puolellasi, niin olkoon kaukana Abdullahista, sheikki Mohammedin pojasta, että hän väittäisi sinun tässä hirveässä asiassa olevan väärässä", vastasi Abdullah vakavasti.
"Jos koraani niin sanoo, silloin minäkin, Selim, Amerin poika, olen vakuutettu siitä, että olet tehnyt oikein", sanoi Selim nousten pystyyn ja katsoen anteeksipyytävästi Simbaan.
"Ja minä, Niani, Selimin orja, vakuutan, että Simba on tehnyt oikein", huudahti pieni neekeripoika niin vakuuttavasti, että kaikkien täytyi vetää suunsa nauruun ja hetkeksi luopua vakavuudestaan.
"Mitä sinä aiot tehdä päällä, Kalulu?" kysyi Selim.
"Aion keittää siitä lääkettä, jotta käsivarteni tulisi voimakkaaksi kostamaan Ferodialle", sanoi Kalulu käärien myttynsä kokoon.