"Kotia kohti! Miten ihanaa!" huudahti Selim ihastuneena ja syleili tunteittensa vallassa Abdullahia.
"Kotona! Vihdoinkin kotona!" sanoi Abdullah. "Meillä on ollut monenlaisia kokemuksia, Selim, mutta me olemme oppineet monta terveellistä läksyä. Kiitetty olkoon Allah! Hän on vain koetellut meitä, jotta tulisimme paremmiksi ja puhtaammiksi, ja minä tahdon koettaa hyötyä tästä opistani. Entäs sinä, Selim?"
"Allahin avulla minäkin!" Selim vastasi.
"Tiedätkö mikä koranin luku parhaiten soveltuu meihin?" kysyi
Abdullah.
"Mikä sitten?"
"Se, jossa puhutaan kirkkaudesta, ja jossa profeetta, jonka nimi olkoon siunattu, sanoo: Auringon helteessä, yön pimeydessä ei Jumalasi ole hyljännyt sinua eikä hän vihaa sinua. Eikö hän nähnyt sinua isättömänä ja äidittömänä ja hoivannut sinua? Eikö hän tavannut sinua eksyttävillä teillä ja johtanut sinua totuuteen? Eikö hän nähnyt sinut köyhänä ja tehnyt sinut rikkaaksi? Sen vuoksi älä sorra isätöntä, älä työnnä luotasi kerjäläistä, vaan julista Herran hyvyyttä."
"Kuinka ihanaa!" sanoi Selim. "Älä sorra isätöntä voi tarkoittaa: älä sorra orjia. Niin, tosia ovat koraanin sanat, ja ylistetty olkoon Jumala, ainoa, ikuinen Jumala!"
"Amen", vastasi Abdullah. "On olemassa vain yksi Jumala ja Muhammed on hänen profeettansa!"
"Amen", vastasivat nyt Simba ja Moto yhtä haltioituneina hetken onnesta kuin Selim ja Abdullah.
Vihdoin Sansibarin ranta kohosi kuin smaragdi pyöreän safiirin keskeltä, ja matkamiehet tervehtivät suloista saarta iloisin huudahduksin. He lähestyivät yhä lähemmäksi, jokaista yksityiskohtaa tarkattiin ja jokainen tuttu talo veti heidän silmänsä puoleensa. Vihdoin laivat laskivat satamaan, Selim ja hänen ystävänsä lausuivat jäähyväiset Soud ben Saydille ja pyysivät häntä käymään heidän kodeissaan, sitten he laskeutuivat veneeseen ja soutivat rantaan. Kun he astuivat kaupungin katuja pitkin, hohtivat heidän poskensa ja silmänsä loistivat. Vastaantulijat kääntyivät katsomaan heitä, useita tuttujakin he tapasivat, mutta eivät malttaneet — näin lähellä kotia — pysähtyä keskustelemaan heidän kanssaan, vaan astuivat nopeasti arabi-, hindu- ja neekerikorttelien läpi ja sillan poikki ja saapuivat pian rikkaitten arabialaisten puutarhojen keskelle. Päästyään kaupungin ulkopuolelle he alkoivat juosta, mutta lähellä kotiaan he hiljensivät vauhtiaan kalpeina ja liikuttuneina.